Hakukielto vuonna 2005 tuotti tulosta

Kriisinhallintatehtävien palvelussuhteen ehdot olivat 2000-luvun alussa erittäin kirjavat. Työnantaja ei halunnut neuvotella niiden kehittämisestä. Upseeriliitto asetti kriha-tehtävät hakukieltoon 21.4.–28.9.2005.

Lakien uudistaminen Suomen osallistumisesta rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtäviin aloitettiin 2000-luvun alussa. Palvelussuhteen ehdot olivat erittäin kirjavia eri operaatioissa ja muun muassa Afganistanin ISAF-operaation vaara- ja olosuhdepäivärahaan oltiin tyytymättömiä. Vastausta Upseeriliiton tekemään esitykseen kriha-tehtävien palvelussuhteen ehtojen yhtenäistämisestä ei saatu.

Alkuvuonna 2003 puolustusministeriö aloitti selvitystyön rauhanturvatehtävien palkkausjärjestelmän toimivuudesta ja muutostarpeista. Ministeriö ei halunnut edunvalvontajärjestöjä mukaan työhön, mutta lupasi tehdä yhteistyötä. Upseeriliiton mielestä tehtävien vapaaehtoisuus ei poistanut ehdoista sopimisen tärkeyttä.

Upseeriliitto kysyi vuonna 2004 ulkomaantehtäviin suunnitelluilta jäseniltään valmiutta ryhtyä hakukieltoon ja -saartoon, jotta asioista päästäisiin neuvottelemaan. Vastaajista yli 65 prosenttia oli valmis painostuskeinon käyttämiseen.

Työnantaja oli haluton yhteistyöhön

Liitto esitti neuvottelujen aloittamista kriha-tehtävien palvelussuhteen ehtojen yhtenäistämiseksi. Vastausta ei työnantajalta tähänkään saatu, mutta virkamiesselvitystyö aloitettiin. Upseeriliiton edustajia ei työryhmään hyväksytty. Siviili- ja sotilaskriisinhallinnan palvelussuhteiden ehtojen epäsymmetria vahvistui edelleen.

Huhtikuussa 2005 Upseeriliitto laittoi liittovaltuuston yksimielisen päätöksen mukaisesti kriisinhallintatehtävät hakukieltoon 21.4. alkaen. Hakukiellosta ilmoitettiin suullisesti ja kirjallisesti puolustusministeriölle ja Pääesikunnalle, mutta niiden neuvotteluhalukkuutta se ei lisännyt. Liiton jäsenkyselyyn vastanneista 96 prosenttia kannatti hakukieltoa ja 98 prosenttia piti hakukiellon tavoitetta kohtuullisena.

Liiton tavoitteet koettiin oikeutetuiksi kansalaisten ja poliitikkojen mielestä. Tärkeintä oli kuitenkin jäsenistön yhtenäisyys.

Puolustusministeriltä kysyttiin kirjallisesti eduskunnassa:
”Pitääkö hallitus suomalaisen sopimusyhteiskunnan periaatteiden kannalta oikeana, ettei normaalia työmarkkinakäytäntöä – neuvottelua ja sopimista noudateta, kun on kysymys ulkomaantehtävissä palvelevien upseerien työehdoista ja aikooko hallitus huolehtia siitä, että puolustusministeriö aloittaa välittömästi neuvottelut Puolustusvoimien ammattiliittojen kanssa hakukiellon lopettamiseksi sopimalla ulkomaanpalvelun työehdoista ja turvaamalla näin suomalaisen rauhanturvatoiminnan häiriöttämän jatkumisen?” 

Vastauksessaan Seppo Kääriäinen (kesk.) totesi ettei virkaehtosopimusjärjestelmä tai kollektiivinen sopiminen sovi rauhanturvaamistehtäviin ja lisäsi tehtävien olevan vapaaehtoisia. Lisäksi väitettiin, että asioiden hoitamisessa ei ole epäselvyyksiä, ammattijärjestöt edustavat vain osaa rauhanturvaajista eivätkä nopeat lähdöt operaatioihin mahdollista sopimista.

Hakukiellon aikana puolustusministeriön virkamiehet valmistelivat lakiesitystä, jossa ministeriöllä säilyisi oikeus määrätä yksipuolisesti kriha-palvelun palvelussuhteen ehdoista. Laissa yritettiin puuttua perustuslain takaamiin perusoikeuksiin.

Neuvottelutulos syntyi syyskuussa

Neuvottelutulos saatiin aikaiseksi 28.syyskuuta. Siinä vahvistettiin aidon neuvottelu- ja osallistumisjärjestelmän perusteet. Puolustusvoimien henkilöstöjärjestöille saatiin todellinen vaikuttamismahdollisuus kriisinhallintahenkilöstön palvelussuhteiden ja palvelussuhteen ehtojen valmisteluun ja päätöksen tekoon. Neuvottelutuloksen synnyttyä hakukielto purettiin.

Hakukielto 21.4.–28.9.2005 sai runsaasti huomiota myös valtakunnan medioissa. Tärkeintä oli kuitenkin jäsenistön yhtenäinäisyys.

Marko Varama
Sotilasaikakauslehden toimitussihteeri

Lehden etusivulle