Polttopiste

Halutaanko Suomeen pieniä vihreitä miehiä?

Kunnioitettu veteraanipoliitikko Paavo Väyrynen ei anna musteensa kuivua blogivirrassaan. Alkusyksyinen aamukahvi meinasi jäähtyä mukiinsa, kun luin hänen versiotaan Suomen syyllisyydestä Ukrainan sotaan:

”Kun Itäisen kumppanuuden ohjelmaa käsiteltiin Vanhasen II hallituksen EU-ministerivaliokunnassa, ehdotin, että Venäjä olisi otettava mukaan ainakin tarkkailijana.

Ulkoministeri Stubbin vastustuksesta huolimatta teimme Matti Vanhasen johdolla ehdottamani päätöksen. Ulkoministeri ei kuitenkaan esittänyt meidän kantaamme EU:n ministerineuvoston kokouksessa.

Suomikin on tästä syystä osavastuussa Ukrainan kriisin kärjistymisestä ja maan ajautumisesta sisällissotaan.” [Uuden Suomen puheenvuoro, 28.8.2021]

Yhtiökokous 2013 – 2014

Tehdään vertauskuvallinen tulkinta. Korttelin kolmesta taloyhtiöstä kaksi neuvottelee rauhanomaisesta yhteisestä rahoitusmenetettelystä hiekkalaatikon rakentamiseksi. Laatikkoon ei ole tarkoitus rakentaa linnoja eikä sijoittaa tinasotilaita. Kolmannen taloyhtiön johtokunta on sitä mieltä, että heidän pitää päästä sabot… tarkkailemaan neuvotteluita. Se aloittaa tuho- ja ilkitöiden sarjan painostaakseen pienimmän yhtiön taipumaan tahtoonsa.

Koska keskenään täysin laillisesti neuvottelevat yhtiöt ovat sitä mieltä, ettei kokouksiin kaivata lisäväriä, he eivät kutsu ulkopuolisia tarkkailijoita paikalle. Moisesta sydämistyneenä kolmas osapuoli tuikkaa pienimmän tönön tuleen. Paavon näkemyksen mukaan muiden talojen asukkaat ovat syyllisiä harmittomaan savunhajuun. Voin suomentaa ”kärjistyneen kriisin”. Sota.

Vertauskuvasta todellisuuteen. Väyrysen kertoo meille, että Euroopan unionin itäisen kumppanuuden vahva puolestapuhuja Carl Bildt asteli Kaarle XII:sta tietä, ja Suomen ulkoministeri Alexander Stubb seurasi tiiviisti vanavedessä. Siinäpä sitä sotasyylliskaksikko. Tukka pois ja linnaan. Miten ihmeessä minulle tulee mieleen venäläinen uskomus siitä, että kaikki on lännen syytä?

Eihän Väyrynen tyydy pieksemään pelkästään Stubbia. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö saa täyslaidallisia kylkeensä minkä lataajat ehtivät ammuksia putkeen laittaa: ”Niinistö näyttää ajattelevan, että Suomi ei pyrkisi pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella. Hän spekuloi Suomen osallistumisella niihin.”

Verenhimoinen (tämän kirjoittajan käyttämä sana – ei Väyrysen) presidenttimme on mm. puoltanut HX-hanketta kertoen niiden olevan osa ”vastauhkaa” eli pelotetta. Paavo Väyrynen on oikein kovasti moisia laitteita vastaan ja kaivaa sanavarastostaan kaikki mahdolliset perusteet alkaen hinnasta ja päätyen siihen, että vertauskuvallinen Kaarle XII saa nyt ilmavoimat. Toki sellainen puolustushaara olisi ollut kuninkaalle kovasti mieleen, kun ruotsalaiset taistelivat Pultavassa. Melkein teki mieleni kirjoittaa, että katsokaapas kuinka kävi ilman.

Natosotilaat tulevat

Hävittäjähankkeen, tasavallan presidentin ja Stubbin lyttäämisen jälkeen Väyrynen muistaa nostaa varoittavan sormensa isäntämaasopimuksen suuntaan. 3.9 päivätyssä blogissaan Halutaanko Suomeen pieniä vihreitä miehiä? hän antaa ymmärtää, että vieraat lännen sotilaat voisivat tulla Suomeen ilman päättäjiemme valtuutusta. Väyrynen tietää, että jokainen tilanne päätettäisiin erikseen, mutta välttää hienosti kertomasta siitä. Tärkeintä on luoda mielikuva, että tänne tullaan kuin torppaan. Näin ulkopuolisena on helpompi kuvitella ”kärjitynyt kriisi”, jossa Suomi pikemmin pyytäisi kuin Natomaat tuputtaisivat apuaan. Tässä on toki ihan lähellä yksi valtio, joka voisi sivuuttaa suomalaisen päätöksenteon. Kutsumattomille vieraille voitaisiin laittaa pöytä koreaksi sitten vaikka niillä hävittäjillä. Jos niin päätetään, ja on jotain mitä tarjota.

Paavo Väyrynen kummeksuu sitä, miksi hän näyttää jääneen rannalle loistavien ajatustensa kanssa. ”Julkisessa keskustelussa olen jäänyt mielipiteitteni kanssa aika tavalla yksin. Uskon, että monet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat kanssani samaa mieltä, mutta he vaikenevat. Syntyy vaikutelma laajasta yksimielisyydestä.” [US, 3.9.2021]

Toki hänellä on pieni mutta innokas kannattajakunta kirjoitusten kommenttiosioissa, mutta pikkukalat eivät poliitikkoa kiinnosta. Hän varmasti haluaisi ideoilleen kannatusta myös Suomen pääkaupungissa. Sieltä suunnasta on havaittavissa lähinnä vaivaantunutta hiljaisuutta.

Syviä rivejä ei arkijärki pakota eikä vaikeneminen kiinnosta mutta ymmärrystä Venäjän suuntaan piisaa: ”No, siinä vaiheessa kun Suomen hallitus alkaa vainota venäläisiä uhaten heitä kansallisuutensa vuoksi vankeustuomioilla tai teloittamisella ja pyrkii aseellisesti estämään heidän pois pääsynsä, niin ymmärtäisin kyllä Venäjän tänne lähettämät pienet vihreät miehetkin.” Kuvatun tilanteen välttämiseksi kehotan vahvasti Suomen hallitusta jättämään venäläisten karkotukset ja teloitukset väliin. Problem solved.

Vastaan pyytämättä ja yllättäen Paavo Väyrysen esittämään kysymykseen. Kyllä. Tai oikeastaan taistelijoiden koolla ei ole niin väliä. Olisi oikein sopivaa ja jopa välttämätöntä, että he kantavat asepuvussaan joko aitoa Suomen lippua tai päättäjiemme alueellemme hyväksymää muuta tunnusta.

18° 26’ 11.5404’’ N      64° 37’ 5.1708’’ W

Ymmärrän oikein hyvin, että ihmiset inhoavat sotaa ja siinä sivussa sotilaita. Myös vastentahtoisuus sotakoneiston ylläpidon ja kehittämisen rahoittamiseen on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Hiukan joudun ponnistelemaan, kun kuvittelen niitä perusteita, jotka saavat suomalaiset haluamaan puolustuskyvytöntä Suomea. Sekin vielä menee, jos henkilö luulee heikkouden olevan edes moraalinen suoja. Kukaanhan ei lyö tai potki maassa makaavaa.

Ylimaalliset ymmärrysyritykset säästän niille henkilöille, jotka toistavat venäläistä maailmankuvaa täysin ilman suodattimia tai selityksiä. Voihan olla, että esimerkiksi Lavrov ja Matti Meikäläinen päätyvät täysin toisistaan riippumattomina aivan samoihin johtopäätöksiin tilanteessa kuin tilanteessa. Ensin mainittu tekee ajattelutyötä ammatikseen mutta jälkimmäisestä toivon ettei. Esimerkiksi ajatus siitä, että Venäjän oli ihan pakko vallata ja liittää Krimin niemimaa itseensä ja aloittaa sota Itä-Ukrainassa, koska EU oli kamalan paha (yäk) on todella eriskummallinen. Se, ettei Venäjän pussista enää löytynyt muuta käyttökelpoista kuin kivääri, ei riitä selitykseksi kansainvälisten sopimusten rikkomiselle. En tiedä minkävärisiä henkilöitä Suomessa jo vaikuttaa, mutta välillä kummeksuttaa. Maailmassa tosiaan on monta ihmeellistä asiaa.

Tietenkin olen sitä mieltä, että myös sellaisia ajatuksia, joista en ole samaa mieltä saa ja pitää julkaista. Kauhean vähän olisi muuten viihde- tai kauhulukemistoa pimeneviin iltoihin. Pitää vain toivoa, että pumppu kestää kaiken jännityksen.

Unelmamaailmani olisi älyttömän tasainen, koska maassa olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Siellä minä lillisin sähkökäyttöisen ja ekologisesti valmistetun superjahtini kannella Karibianmerellä varmistamassa, ettei merenpinta nouse. Laivalaboratorio tuottaisi kobe-härkäpihvejä iltapalaksi yhdenkään ynnikin kärsimättä. En ole vielä ratkaissut, kuinka jollan vaatima valtava miehistö pidettäisiin poissa kapinapuuhista jollain humaanilla ja tasa-arvoisella tavalla. Tarvitsisin salaisen laivapoliisin ja jonkinlaisen kölkkäarmeijan. Hmmm…

Lehden etusivulle