Kokonaisturvallisuus ja kokonaismaanpuolustus rakentavat resilienssiämme

Suomessa on koko itsenäisyyden ajan maan kriisinkestävyys – nykytermein resilienssi – ollut keskeinen turvallisuusnäkökulma. Puolustusvoimien, eri viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistoiminta on nähty keskeisenä toimintamuotona varautumisessa poikkeusoloihin ja sotaan.

Formaalin muodon tällainen näkemys alkoi saada parlamentaaristen puolustuskomiteoiden myötä, joissa käsiteltiin Puolustusvoimia osana yhteiskuntaa ja sen roolia sotilaallisen maanpuolustuksen ohella. Puolustusvoimat haluttiin jäsentää enemmän osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa. Aluksi kysymys ei ollut ensisijaisesti kokonaisvaltaisesta varautumisesta, vaan ennemminkin yhteiskunnan politisoitumisesta. Neuvottelu- ja suunnittelukunnat yhteensovittivat eri alojen valmistelua.

Ensimmäisen parlamentaarisen puolustuskomitean 1970–1971 tehtävänä oli ”selvittää, minkälaiset tehtävät puolustuslaitokselle tulisi asettaa turvallisuuspoliittisen kokonaisratkaisumme osana ja minkälaisiin sotilaallisiin suoritteisiin puolustuslaitoksen tulisi kyetä.” Alkoi prosessi, jossa maan turvallisuutta tarkasteltiin laaja-alaisesti ottaen mukaan eri hallinnon ja talouden alat poikkeusoloihin varautumiseksi. Rakensimme kokonaismaanpuolustuksen konseptia.

Euroopassa luovuttiin asteittain asevelvollisuudesta ja Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 useissa maissa asevoimia kehitettiin enemmän kriisinhallintaan kykeneviksi, osaaminen laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan supistui. Venäjän hyökättyä Ukrainaan illuusio rauhasta Euroopassa on romuttunut ja tarve maanpuolustuksen vahvistamiseen eri maissa korostunut. Suomella on ollut viisautta ylläpitää kykyä laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan sekä mallia, jossa kaikkiin elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin varaudutaan yhteistyössä kaikkien yhteiskuntamme toimijoiden kanssa. Monet ovat kiinnostuneita puolustusratkaisustamme.

Kokonaismaanpuolustus on kansallinen toimintamallimme, jossa kaikkia laaja-alaisia turvallisuusuhkia, niiden edellyttämää varautumista sekä kriisitilanteiden hallinnassa tarvittavia toimenpiteitä tarkastellaan kokonaisuutena. Jokaisella hallinnonalalla, elinkeinoelämällä ja kansalaisjärjestöillä on oma roolinsa ja tehtävänsä.

Suomen lähtökohtana on laaja turvallisuusajattelu, kokonaisturvallisuus ja koko yhteiskunnan voimavarojen hyödyntäminen.

Resilienssissä otetaan huomioon elinkeinoelämän vahvistunut rooli ja kansalaisjärjestöjen merkitys. Ratkaisevaa on yhteistyö. Hallituksen tämän vuoden budjetissa todetaan: ”Tavoitteena on toimintaympäristön vaatimuksia vastaavat toimintaedellytykset puolustuskyvyn ylläpidolle ja kehittämiselle. Painopisteenä on Suomen puolustuksen yhteensovittaminen osaksi Naton yhteistä puolustusta.”

Uusi yhteiskunnan turvallisuusstrategian luonnos korostaa meidän kokonaisturvallisuutemme toimintamallin vahvuutta, koska se kattaa kaikki yhteiskunnan sektorit ja tasot sekä huomioi kansainväliset velvoitteet. Näitä velvoitteita tulee erityisesti EU:n suunnalta, näistä viimeisimpänä NIS2-direktiivi.

Kokonaisturvallisuuden ja –maanpuolustuksen verkostojen joustava tiedonvaihto, tilanneymmärrys ja yhteiset tavoitteet osallistavat kaikki toimijat Suomen ainutlaatuisen resilienssin toteuttamiseen.

Lehden etusivulle