6/2023 Päätoimittajalta

Kybersodankäyntiä Venäjän–Ukrainan sodassa

Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014 Venäjä on jatkanut sotatoimia Ukrainan itäosissa ja kaikkialla Ukrainan kybertilassa. Venäjä aloitti 24.2.2022 YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta rikkovan sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa ja kyberdomainissa.

Kybersodankäynnissä käytetään hyväksi globaaleja tieto- ja viestintäverkkoja sekä niitä käyttäviä digitaalisia palveluita. Erilaisista kyberhyökkäyksistä on tullut jokapäiväistä toimintaa. Vuodesta 2012 havaittujen haittaohjelmien määrä on kasvanut 100 miljoonasta yli 1,3 miljardiin. Nykyään taloudellisiin hyötyihin tähtäävien kyberrikollisten ja valtion sponsoroimien hyökkääjien toiminta ja suorituskyky ovat kasvaneet ja toimijoiden välinen raja hämärtynyt.

Kyberhyökkäystekniikat ja -työkalut ovat laajasti levinneet eri kyberhyökkääjien käyttöön. Yhteiskuntaan kohdistuvan kyberuhan kohteista keskeisiä ovat kansallisen turvallisuuden kohteet sekä yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, joilla turvataan kansalaisten elinmahdollisuudet.

Venäjän hyökkäyssodan kyberhyökkäyksistä on tilastoja. CyberPeace Institute on tilastoinut ja analysoinut vajaat 3000 kyberhyökkäystä, joista vajaat 600 kohdistui Ukrainaan, reilu 300 Venäjään ja loput muualle maailmaan, pääosin Nato-maihin. Näistä 87 % on ollut palvelunestohyökkäyksiä, joista ei ole ollut vakavia tai pitkäaikaisia ongelmia. Kriittisen infrastruktuurin tuhoamiseen tähtääviä operaatioita on ollut reilut 30 ja erilaisia tiedustelu- ja tiedonhankintaoperaatioita reilut 60.

Tämän perusteella voisi olettaa, ettei kyberhyökkäyksillä päästä merkittäviin tuloksiin verrattuna perinteisen sodankäynnin operaatioihin. Lopulliset johtopäätökset kybersodankäynnistä voidaan tehdä vasta sodan päättymisen jälkeen, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tehokas kyberpuolustus kykenee torjumaan kyberhyökkäyksiä. Ukrainalla on ollut vuodesta 2014 Venäjän jatkuvien kyberoperaatioiden vuoksi aikaa parantaa kyberpuolustustaan. Tässä heitä ovat auttaneet ainakin Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kyberammattilaiset.

Venäjällä ei ole kyberoperaatioiden johtoporrasta kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa US Cyber Command, mikä voi selittää eri operaatiomuotojen heikkoa koordinaatiota. Lisäksi Venäjän turvallisuusorganisaatioiden välinen yhteistoiminta on ollut vaatimatonta. Niiden keskinäisiä suhteita leimaa ennemminkin epäluottamus.

Valtioiden kybersodankäynnin kyvykkyydet tulevat edelleen kehittymään sekä hyökkäysten laajuudessa että edistyksellisyydessä. Valtioiden tekemät kyberhyökkäykset tulevat vaikuttamaan poliittisiin suhteisiin sekä valtarakennelmiin ympäri maailmaa. Lisäksi valtiollisten toimijoiden käyttämät kybertyökalut valuvat jollakin aikavälillä myös kyberrikollisryhmien käyttöön.

Kyberoperaatioissa korostuu vaatimus toiminnan nopeudesta, laajuudesta ja vaikuttavuudesta. Kybersodankäynnissä ei ole näkyviä rintamalinjoja, vaan sodankäynti tapahtuu kaikkialla kybertilassa. Kyberhyökkäykset ja hyökkäysvektoreiden muutokset ovat hyvin nopeita ja toiminnassa on siirrytty päivä- ja tuntiluokasta minuutteihin ja sekunteihin. Tämä kehityskulku edellyttää meiltäkin jatkuvaa kybersuorituskyvyn kehittämistä.