6/2022 Päätoimittajalta

Miehittämättömät ilma-alukset muuttavat taistelukenttää

Ensimmäisiä etäohjattuja ilma-aluksia, lentäviä pommeja, käytettiin jo vuonna 1917.

Nykypäivän taistelukentällä miehittämättömien ilma-alusten/droneiden käyttö ja vaikuttavuus ovat lisääntyneet ja niitä käytetään laajasti tiedusteluun, valvontaan, maalinosoitukseen ja voimankäyttöön. Aivan uutta tämä ei ole. Kauko-ohjattu ilma-alus on ollut modernin taistelukentän todellisuutta vuodesta 1917, kun Royal Flying Corps sai käyttöönsä etäohjattavan Ruston Proctor AT -järjestelmän käytettäväksi ohjattuna pommina.

Droneiden käytön painopiste on ollut tiedustelussa. Tiedustelutietoja on käytetty maalien paikantamiseen ja tulenjohtoon, jonka jälkeen kohteet on pyritty lamauttamaan tai tuhoamaan epäsuoralla tulella, ilmaiskuilla ja maavoimien operaatioilla.

Lisäksi droneilla on saatu reaaliaikaista tietoa tulenkäytön vaikuttavuudesta ja jälkitiedustelulla on voitu varmistaa kohteen tuhoutuminen tai lisävaikuttamisen tarve. Miehittämättömiä ilma-aluksia on käytetty tiedustelun lisäksi maalien varmentamiseen, jolloin on voitu välttää esimerkiksi siviilikohteiden tuhoaminen.

Ukrainan sodassa aseistettuja droneja on käytetty erilaisiin tuhoamistehtäviin. Ohjuksilla tai ohjautuvilla ammuksilla aseistetuilla droneilla on kyetty tuhoamaan tarkasti pistemäisiä maaleja, myös liikkuvia. Venäjä on käyttänyt ns. kamikaze-droneja Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan, joilla on voitu ohjusten lisäksi tuottaa merkittäviä tuhoja.

Droneiden kehitys kiihtyy teknologian halpenemisen myötä. Niiden autonomisuus tulee kasvamaan, jonka hyötynä nähdään turvallisuuden ja luotettavuuden lisääntyminen inhimillisten virhemahdollisuuksien vähenemisen myötä, työkuorman keventyminen, operaationopeuden kasvaminen ja kyky jatkaa toimintaa ilman kommunikaatioyhteyksiä.

Koordinoidut drone-parvet voivat osaltaan korvata miehitetyillä ilma-aluksilla toteutetut tiedustelu–maalinosoitus–tulenkäyttö -operaatiot. Itsenäisten tehtävien lisäksi miehittämättömiä ja tunkeutumiskykyisiä ilma-aluksia tullaan käyttämään ilmaoperaatioissa osana pommikone- tai hävittäjäosastoa.

Pienimmätkin miehittämättömät ilma-alukset soveltuvat tiedusteluun ja täsmäaseiden maalinosoitustehtäviin. Lisäksi niitä itseään voidaan käyttää aseena, jopa sisätiloissa. Pienillä UAV-järjestelmillä tuotetaan tilannekuvaa suoraan taisteleville joukoille sotilaiden ranteisiin sijoitettaviin näyttölaitteisiin. Toistaiseksi miehittämättömien ilma-alusten roolista on muodostunut enemmän suorituskykyjä täydentävä kuin jonkin tietyn järjestelmän kokonaan korvaava.

Ilmasodan kehityksessä on aina nähty lupaavien teknologioiden ratkaisevan sodankäynnin ongelmia taistelukentällä. Teknologian kehittyessä kohti tätä visiota uusia haasteita ja teknologisia ongelmia ilmentyy.

Autonomisten järjestelmien eettiset ja moraaliset kysymykset, korkean teknologian kustannukset, poliittiset näkökulmat ja autonomisten operaatioiden johtaminen ovat ratkaistavia haasteita kehitettäessä miehittämätöntä sodankäyntiä, jossa maksimoidaan taisteluvoimaa taistelukentällä.