Stronger Together

”Valtiojohdon, kansalaisten, yhteistyökumppaneiden, liittolaisten ja oman henkilöstön luottamus muodostaa perustan kaikelle toiminnalle. Myrskyisinä aikoina on huolehdittava tuon luottamuksen säilymisestä, ja sen eteen meidän kaikkien on tehtävä työtä joka päivä.”

Puolustusvoimain komentajan, Janne Jaakkolan yllä olevat sanat päiväkäskystä henkilöstölle 1.4.2024 ovat rohkaisevia. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) puhui myös luottamuksesta maanpuolustuskurssien tilaisuudessa. Suomen on panostettava Nato-tehtäviin ja kannettava oma osuutensa. Pidämme itsestään selvänä, että Suomi täyttää odotukset EU:ssa ja Natossa. Näiden odotusten saavuttamiseksi upseereilla on merkittävä rooli puolustusjärjestelmän kehittäjinä.

Opin aikoinaan Kadettikoulussa opettajamme Vesa Nissisen johdolla, että tärkein johtamisen kulmakivi on luottamuksen rakentaminen. Kuten normaalissa sotilaan työssä, myös edunvalvonnassa luottamus rakentuu teoilla. 

Sanotaan että luottamuksen voi menettää vain kerran. Työelämässä ja neuvotteluissa pätevät samat säännöt. Johtajuus kuitenkin punnitaan siinä, voiko myöntää virheensä ja oppia. Haluaako saavuttaa luottamuksen uudelleen. Naton komentorakenteen palvelussuhteen ehtojen kehittäminen ja neuvottelu ei ollut mikään onnistunut prosessi. Isot asiat vaativat yhteistä valmistelua. 

Tässä turvallisuustilanteessa pyrkimyksemme lienee kaikilla rakentaa henkilöstön suorituskykyä kestävälle pohjalle ja huolehtia sotilaidemme hyvinvoinnista. Erilaisissa julkisuuteenkin tuoduissa arvioissa sanotaan, että Venäjä hyökkää Nato-maihin lähitulevaisuudessa. Osa asiantuntijoista sanoo, että tämä on todennäköinen skenaario ja kysymys on vain siitä mikä on aikataulusta.

Suomen kannalta uhkaan vastaaminen ei ole vain artikla kolmen tarvitsemaa suorituskykyä, vaan meidän tulee olla turvallisuuden tuottaja myös koko Natolle. Meidän täytyy valmistautua yhtä lailla artikla viiden vaatimuksiin.

Henkilöstön aseman kehittämiseen tarvitaan yhteinen tilannekuva. Puolustusvoimien kotimaan ja ulkomaan joukkorakenteen osalta on olennaista selvittää ensin skenaariot mihin eri joukkoja käytetään. Henkilöstöjärjestön näkökulmasta on hyvin vaikeata miettiä palvelussuhteen ehtoja, jos iso kuva ei ole selvä. Neuvottelupöytään ei voi mennä ilman yhteistä valmistelua. 

Valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta tulikin säästöohjelma. Nyt on tärkeätä keskustella valtioneuvoston puolustusselonteon valmistelun yhteydessä, kuinka paljon Suomi panostaa lähivuosina maanpuolustukseen ja rajaturvallisuuteen. Vielä on epäselvää Suomen ”Nato-budjetti”, jolla tarkoitetaan lisärahoitusta suorituskyvyn kehittämiseen. Ei voi olla niin, että Nato-jäsenyyden tarvitsemaan henkilöstön lisäykseen, ehtoihin ja toimintaan ei anneta resursseja, vaan ne haetaan vanhasta kehyksestä. Tämä asia – kuten Nato yleensäkin – on myös poliittinen kysymys.

”Ajoittaisista ja useimmiten näennäisistä ristiriidoista huolimatta päämäärämme on yhteneväinen Puolustusvoimiemme ja koko maanpuolustuksen perimmäisten tavoitteiden kanssa.”

[Eversti Matti Lukkari, Upseeriliiton puheenjohtaja 1984–1987]

Lehden etusivulle