Suomen NATO-jäsenyyteen 20 vuoden matka

Suomen oma vahva puolustus- ja kriisinsietokyky vahvistaa myös Natoa ja liittokunnan yhteistä puolustusta.

Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö muuttui perustavanlaatuisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022. Suomen poliittinen johto teki nopean päätöksen ja jo 18.5. Suomen ja Ruotsin Nato-suurlähettiläät toimittivat maiden jäsenyyshakemukset Naton pääsihteerille Jens Stoltenbergille.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi jäi Neuvostoliiton etupiiriin, jonka seurauksena Suomi ei voinut ottaa vastaan mm. Yhdysvaltain tarjoamaa Marshall-apua. Vuonna 1948 allekirjoitetun YYA-sopimuksen myötä ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kiinnitettiin entistä vahvemmin Neuvostoliiton intresseihin. Neuvostoliitto pyrki romahtamiseensa saakka vahtimaan sopimuksen ensisijaisuutta maamme politiikassa.

Suomi pyrki puolueettomuuspolitiikallaan tekemään pesäeroa Neuvostoliittoon, mutta valitettavasti ”suomettuminen” ilmensi enemmän maamme todellista tilannetta. Kylmän sodan ajan hallitusohjelmissa YYA-sopimus olikin ulkopolitiikkamme kulmakivi.

Kylmän sodan aikana saimme kuitenkin pienin askelin vietyä eteenpäin erityisesti taloudellista integraatiota. Presidentti Mihail Gorbatšov totesi aikanaan, että Suomi voi päättää itsenäisesti suhtautumisestaan Euroopan yhteisöön (EY). Mutta vasta Neuvostoliiton romahdettua Suomen sotilaallinen länsisuuntaus pääsi liikkeelle. Suomi liittyi 1992 vastaperustettuun Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC). Naton rauhankumppanuusohjelmaan liityttiin 1994 ja lainmuutoksen jälkeen 1995 suomalaisjoukot saattoivat osallistua Nato-johtoisiin operaatioihin. Naton nopean toiminnan joukkoihin liityttiin vuonna 2008 ja vuonna 2014 Suomi allekirjoitti puolustusliiton kanssa isäntämaasopimuksen.

Pääministeri Paavo Lipposen hallitusohjelmassa 1999 ensimmäistä kertaa Nato-yhteistyö kirjattiin osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Edellisessä hallitusohjelmassa vuonna 1995 maamme puolueettomuus oli korvattu sotilaallisella liittoutumattomuudella. Lisäksi politiikkakeinoiksi tulivat rauhankumppanuus, harjoitusyhteistyö ja kriisinhallintaoperaatiot sekä Puolustusvoimien Nato-yhteensopivuus.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2001 Naton laajentumiskehitys ja ns. avointen ovien politiikka nähtiin myönteisenä Euroopan turvallisuudelle. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan 2007 kirjattiin ensikertaa ns. Nato-optio eli mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä, mikä ajatus oli ilmaistu vuoden 2004 selonteossa. Nato-optio sisällytettiin myös myöhempiin hallitusohjelmiin, mutta liittymistä ei nähty ajankohtaisena.

Kuluneiden viimeisen 20 vuoden aikana Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan on kuulunut kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Suomen tuleva Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen turvallisuutta heikentyneessä toimintaympäristössä ja lisää Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Suomen oma vahva puolustus- ja kriisinsietokyky vahvistaa myös Natoa ja liittokunnan yhteistä puolustusta. Suomesta tulee Natoon turvallisuuden tuottaja.

Lehden etusivulle