Siirry sisältöön

Sotilasaikakauslehti

Taliban voittoon Afganistanissa

Tätä kirjoittaessa taliban oli vallannut Afganistanin toiseksi suurimman kaupungin Kandaharin. Taliban on varsin nopeasti saanut maan haltuunsa, eivätkä nykyhallituksen joukot ole pystyneet merkittävään vastarintaan. Tilanteen ajautuminen sisällissotaan ja kaaokseen johtui Yhdysvaltain päätöksestä vetäytyä maasta, sillä koko 20-vuotisen toiminnan ajan Afganistanin hallinto on perustunut Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan.

Neuvostoliitto koki aikanaan saman kohtalon kuin länsiliittouma, sekin joutui poistumaan maasta saavuttamatta sotilaallisia tai poliittisia tavoitteitaan. Afganistania pidettiin Neuvostoliittoon päin kallellaan olevana sitoutumattomana maana. 1970-luvun alussa alkoi sisäinen valtakamppailu, jossa mukana oli klaanijohtajia, kommunisteja ja mujahideeja. Sekavassa tilanteessa Neuvostoliitto päätti varmistaa maan pysymisen omassa kontrollissaan, estää islamilaisen vallankumouksen leviämisen ja aloitti sotilaalliseen intervention loppuvuonna 1979. Sotilaallisesta ylivoimasta huolimatta Neuvostoliitto ei saanut tilannetta hallintaan ja joutui vetäytymään maasta helmikuussa 1989. Tämän jälkeen sisäisen valtataistelun jälkeen Taliban otti vallan 1990-luvun puolivälissä.

Kummassakin tapauksessa paikallisten taistelijoiden pitkäjänteisen toiminnan ja heille toimitetun ulkoisen avun turvin saavutettiin voitto sodassa. Mujahideenit ja talibanit tiesivät, etteivät suurvallat kestä pitkäaikaisia omia tappioita ja kasvavia operaatiokustannuksia. Islamistijoukoilla oli kyky jatkaa taistelua vuosikausia kärsien merkittäviäkin taktisen tason tappioita samalla säilyttäen operaatiokykynsä paikallisesti ja alueellisesti. Voitto strategisella tasolla saavutettiin selkeällä näkemyksellä loppuasetelmasta. Vastaavasti Neuvostoliitolta ja Yhdysvalloilta puuttui vahva näkemys siitä, mihin loppuasetelmaan sodan haluttiin päätyvän, ts. joukot voitaisiin vetää pois.

Seuraavaksi kolmas suurvalta Kiina ryhtyy ottamaan Afganistania etupiiriinsä, mutta se on valinnut toisenlaisen strategian. Aseellisen voiman sijaan se käyttää hyväkseen taloutta ja Silkkitie-konseptia. Heinäkuun lopussa Kiinan ulkoministeri Wang Yi otti vastaan Taliban-liikkeen edustajia. Kiina haluaa, ettei Taliban tukisi Itä-Turkestanin itsenäisyysliikettä ETIM:iä, jota Kiina pitää uhkana Kiinan turvallisuudelle. Kiinalla on lisäksi hyvät suhteet Pakistaniin, joka on ollut Talibanin tukija. Kiinalla onkin hyvät edellytykset tulla alueelliseksi suurvallaksi.

Afganistanissa on kartoitettu yli 400 mineraaliesiintymää, joiden hyödyntämiseen Kiina haluaa osallistua. Maaperässä on muun muassa rautaa, kuparia, kobolttia, kultaa ja öljyä. Lisäksi maassa on kriittisiksi listattuja mineraaleja kuten litiumia, jota tarvitaan yhä kasvavassa akkuteollisuudessa. Vuonna 2008 toteutetun ensimmäisen tarjouskilpailun voitti Kiina, joka sai omistukseensa Kabulin eteläpuolella olevan rikkaan kupariesiintymän. On oletettavaa, että Taliban-hallinto saa Kiinasta jatkossa tärkeimmän (ainoan) kriittisen infrastruktuurin ja kaivosteollisuuden investoijan. Kiinan avulla nyt rutiköyhä maa saattaa muuttua yhdeksi maailman tärkeimmistä kaivoskeskuksista.

International Security Assistance Force (ISAF) ja Resolute Support -operaatioon (RS) on osallistunut sotilaita 36 maasta. Näitä joukkoja on avustanut merkittävä määrä paikallisia avustajia, jotka ovat nyt vaarassa joutua talibanien kostotoimien kohteiksi. Yhdysvallat on jo aloittanut näiden avustajien evakuoinnit ja myös Suomi valmistautuu evakuoimaan suomalaisia avustaneita afgaaneja. Tämän vastuunkannon lisäksi on odotettavissa laaja pakolaisaalto viimeistään, kun Taliban saa koko maan haltuunsa.

Martti Lehto

Päätoimittaja

Lehden etusivulle

Muita artikkeleita

2/2021 Päätoimittajalta

Venäjällä kaikki on valtapolitiikkaa

Venäjällä valtionjohto määrittelee Venäjän kansallisen turvallisuuden tavoitetilan sekä Venäjän strategiset päämäärät ja tavoitteet, joita se ajaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan.