Henkilöstö ei ole itsestäänselvyys

Pohjoismaisten upseerijärjestöjen yhteisissä NOA-kokouksissa on viime vuosina tullut hyvin selvästi ilmi, että muut pohjoismaat tuskailevat sotilashenkilöstön ulosvirtauksen kanssa tavalla, joka uhkaa toiminnan ylläpitämistä nykyisellä tasolla, saati sen kehittämistä.

Upseeriliitto on tehnyt jo pitkällä aikavälillä havaintoja työnantajan toiminnasta palvelusuhteen ehtojen heikentämiseksi muun muassa seuraavien yksityiskohtien suhteen: 

• Takuupalkkauksen sekä takautuvan palkkauksen ehdot useissa eri tapauksissa 
  työjärjestyksen mukaisten sijaisuuksien käyttäminen tilanteissa, joissa normit mahdollistaisivat suorat tehtävään määräykset – siis esimiehen työtä
  alaisen palkalla.
• Puolustusvoimien työaikasopimuksen vastaiset virastotyöajan tasoittamisen linjaukset.
• Evp-upseerien matalapalkkaus ESJA-tehtävissä – ye-koulutetulle asiantuntijalle yksikön varapäällikön palkkauksen tasoista palkkaa.
• Matkojen korvaaminen kotimaassa ja ulkomailla sekä ehtojen kokonaisuuden että korvausperusteiden osalta etenkin perheistään erillään asuvilla.
• Luottamusmiesten ”unohtaminen” tai tietoinen tehtävien pois rajaaminen ja syrjiminen urasuunnittelussa sekä takuupalkkauskysymyksissä.
• Kurssilaisten päivärahat ja muut palvelussuhteen ehdot 
  ns. lisällisten tehtävien ehdot (lennonvarmistusvastuulisä
  sekä lentotekninen lisä). 

Havaintomme eivät voi olla pelkkää sattumaa, koska ne ovat melko lailla yhteneviä muiden henkilöstöjärjestöjen kanssa. Sama ralli tuntuu pysyvän käynnissä kyseisiä sekä muitakin aiheita koskevien erimielisyystapausten muodossa eri organisaatiotasoilla. 

Upseeriliitto jatkaa työtään työaikalain kehittämiseksi

Upseeriliitto on tehnyt pitkäkestoisesti työtä myös sotilaiden työaikalain kehittämisen eli sotaharjoitusten ja meripalveluksen työaikamerkinnän kasvattamisen suhteen. On kestämätöntä ja epäoikeudenmukaista, että jopa 24 tunnin työstä sekä tosiasiallisesta käytettävyydestä vuorokausien ympäri saadaan merkitä vain 7 tuntia 39 minuuttia tai 8 tuntia työaikaa. Jokainen kyseistä työtä kentällä tehnyt ymmärtää palautumisen tarpeen ja merkityksen. Pienten lasten vanhemmat – isät tai äidit – kuin myös muutkin raskasta työtä tekevät sotilaat tarvitsevat lyhyttä viikonloppua pidemmän ajan palautumiseen ”vain virka-ajan mittaisten” harjoitusviikkojen välillä.   

Tekemiemme laskelmien mukaan sotilaiden työaikalain ja mainittujen keinotekoisten työaikamerkintöjen avulla ammattisotilaan koko työuralla piilotetaan todellisia työtunteja (50 vuorokauden keskimääräisellä sotaharjoitusmäärällä vuodessa) jopa 12,5 henkilötyövuoden verran.

Vaikka harjoitusmäärän puolittaisi, on yli kuusi vuotta poissa läheisten luota niin pitkä aika, että se ei voi olla näkymättä muun muassa ammattisotilaiden avioerotilastoissa. Puhumattakaan siitä, että ensimmäisinä vuosina kentällä ammattisotilaiden harjoitusmäärät ylittävät jopa 100 vuorokautta vuodessa.  

Merivoimissa Rannikkolaivastossa taannoin toteutettu meripalvelun kehittämiskokeilu antoi viittä meripalvelupäivää kohden yhden vapaapäivän. Sekin oli tyhjää parempi, mutta vaatisi kokemusten hyödyntämistä ja jatkoa, ehkä myös maanpäällisellä ulottuvuudella sotaharjoituksissa.  

Omalle hakeutumiselleni sotilasuralle vaikutti aikoinaan voimakkaasti esimerkillisen kouluttajan – silloisen nuoremman upseerin esimerkki. Jotta vastaavia esimerkkejä olisi tarjolla jatkossakin, pitäisi henkilöstön jaksamista tukea kaikin mahdollisin toimenpitein. Tärkein niistä olisi nykyistä kohtuullisempi, palautumista ja vapaapäiviä sotaharjoituksista ja meripalveluksesta takaava, sekä työn vaativuuden suhteessa määritetyn korvauksen antava työaikamalli. Se maksaisi hyvin pian itsensä takaisin paremmin voivan ja jaksavan henkilökunnan muodossa. Tuoreen Valtioneuvoston puolustusselonteon yhteydessä pitäisi siirtyä kyseisissä ehdoissa kohti inhimillisempää ja henkilöstön palautumista edistävää suuntaa. 

Jotain hyvääkin kehitystä on tapahtunut

Joitain positiivisiakin viestejä neuvottelurintamalta on aiemmin kuulunut. Vuonna 2021 saavutettu neuvotteluratkaisu, jossa JSA15-16-vaativuusluokissa palvelevat yli 400 upseeria siirtyivät keskijohtoon ja työaikasuunnittelun piiriin, oli merkittävä askel upseerien työaikasuojelussa.  
Vastaavasti kahdella peräkkäisellä neuvottelukierroksella virastoerävarallisuudella toteutetut nuorimpien upseerien palkankorotukset ovat tuoneet aloituspalkkausta sille tasolle, jolla sen pitää ammattimme arvostuksen ja alan houkuttelevuuden kannalta olla.  
Myönteisenä asiana on syytä mainita myös luottamusmiesjärjestelmämme kehittäminen. Sen tuloksena saatiin pitkään tavoiteltu Puolustusvoimien kolmannen päätoimisen pääluottamusmiehen tehtävä. Sen on kollegani, kapteeniluutnantti Markus Halme varsin toimeliaasti ja pontevasti ottanut vastaan.  

Pakko on huono porkkana

Vapaaehtoisuus olisi säilytettävä hakeutumisen perusteena niissä ulkomaan tehtävissä, joihin lähteminen vaikuttaa olennaisesti ja pidempiaikaisesti upseerien perheiden ja muiden läheisten tilanteeseen kotimaassa. Pakko on huono porkkana, ja sanelu ei ole sopimista. Kehittämällä palkkausta ja muita ehtoja riittävän kannustaviksi, vapaaehtoisia tulisi todennäköisesti riittämään.  

Kilpailemme potentiaalisesta ja osaavasta henkilöstöstä muiden alojen kanssa, niin kadettikurssien opiskelijoiden kuin myös ”jo valmiin” korkeakoulutetun ja muun henkilöstön rekrytoinnissa, sekä jo palveluksessa olevan henkilöstön pitämisessä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen palveluksessa.

Kannustavilla ehdoilla ja houkuttelevalla palkkauksella niin kotimaan kuin ulkomaan tehtävissäkin, rekrytointi vetää.

Kannustavilla ehdoilla ja houkuttelevalla palkkauksella saadaan henkilöstö pidettyä tyytyväisinä töissä ja halukkaita löytyy eri tehtäviin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Päinvastaisen esimerkin vaikutuksia ei vastaavasti tarvitse arvailla. Jos nyt vallitsevaa linjaa palvelussuhteen ehtojen heikentämisen suhteen jatketaan ja pidetään sekä tulevan henkilöstön rekrytointia että olemassa olevan henkilöstön pysyvyyttä itsestään selvyytenä, saatetaan jo lähitulevaisuudessa herätä ”kasakan nauruun” muiden pohjoismaiden tavoin. Kysymys kuuluukin, haluaako työnantaja omassa roolissaan tukea tätä?  

Puolustusvoimain komentajan sanoja lainaten *), olisiko ystävällistä ja kohteliasta turvata henkilöstölle sellaiset palvelussuhteen ehdot, jotka eivät ole pysyvässä laskusuhdanteessa, ja parantaisivat virastojemme kilpailuetua henkilöstön rekrytointiin myös tulevina vuosina?  
Ilman osaavaa ja jaksavaa henkilöstöä ei miljardienkaan eurojen kalustolla saavuteta haluttua vaikutusta. Olisiko tärkeiden ja kiistatta välttämättömien kaikkien eri puolustushaarojen hankkeiden rinnalle nostettava kestohankkeeksi henkilöstö, jotta sitä ei unohdettaisi? Muuten pelkkä lukumäärän lisääminen saattaa jäädä ratkaisuna vain tilapäiseksi laastariksi.

Upseeriliitto on valmis yhteistyöhön

Upseeriliitto on valmis sopimaan ja neuvottelemaan kaikkien ehtojen kehittämisestä, joilla rekrytointiin ja henkilöstön pysyvyyteen voidaan vaikuttaa positiivisesti.  

Päätän otsikon sanoihin – henkilöstö ei ole itsestäänselvyys.
Kannusteita alalle hakeutumiseen ja henkilöstön pysymiseen tarvitaan edelleen.

*) ”Kunnioittakaa palvelustovereitanne henkilöstöryhmästä, iästä tai muista tekijöistä riippumatta.
Meistä kenestäkään ei koskaan tule mitään niin tärkeää, että emme voisi olla toisillemme ystävällisiä ja kohteliaita.” 

(Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola 108. kadettikurssin ja 91. merikadettikurssin
päätöstilaisuudessa 30.8.2024.)

Lehden etusivulle