Ruusuja ja risuja

Kaikkialla tuntuu vallitsevan nyt kiire, ja kiire tuli myös edellisen Sotilasaikakauslehden artikkelissani käsiteltyjen virkaehtosopimusmuutosten käytännön toteutuksen kannalta. Hosumalla ja kiireellä ei hyvää seuraa. mutta myönteistäkin sanottavaa on. Työnantajan tiedottamisesta ihan Tornin etusivua myöten huomasimme, kuinka hyvin yhteiset tavoitteemme toteutuivat juuri päättyneissä virkaehtosopimusneuvotteluissa.

Yhteisten tavoitteiden määrittelyn soisimme jatkossa olevan aavistuksen pitkäjänteisempää. Olemme valmiita osallistumaan työhön myös neuvottelujen välisenä aikana.

Ruusut aluksi

Tässä muutamia myönteisellä tavalla jäsentemme eduksi ratkenneita tapauksia. Niissä yhteisymmärrykseen pääseminen on vaatinut melko lailla perusteluja, ja myös luottamusmiesten sekä jäsenten itsensä vaivannäköä asioiden ajamisessa. Kiitokset teille kaikille siitä.

Ensimmäisenä listalla oleva EVP-sotilaiden lomaoikeuskysymys on hyvä esimerkki siitä, että ilman jäsenemme itsensä likoon laittamista, asiaa ei olisi saatu kuntoon. Asian vieminen työtuomioistuimeen asti vaatii aina tapauksen, sekä tapauksen takana olevan ihmisen henkilökohtaista rohkeutta ja uskallusta.

Työtuomioistuimen 28.1.2021 tekemän ratkaisun mukaisesti Valtion työmarkkinalaitoksen 8.3.2021 antamassa ohjeessa linjataan seuraavasti:
”Valtion työmarkkinalaitos toteaa, että vuosilomaan oikeuttavan palvelusajan laskennassa ei vanhuuseläkkeen saamisella ole enää aiempaa palvelusaikalaskennan nollaavaa vaikutusta.”

Tämän ohjeen mukaisesti ns. pitkät lomat eivät nollaannu siirryttäessä reserviin, vaan ovat käytettävissä myös uusissa työsuhteissa valtiolla. Puolustusvoimien ohje aiheesta valmistunee pian. Seuraamme tilannetta ja otamme tarvittaessa kantaa asiaan.

Pitkään roikkumassa oli myös erään Upseeriliiton jäsenen sovitun takuupalkkarästin maksaminen hallintoyksikön virheellisestä menettelystä upseerin määräämisessä alemman vaativuusluokan tehtävään päivää ennen kriisinhallintatehtävään lähtöä.

Tapauksen viivästyminen hallinnon portaissa herätti ihmetystä ja vaati lisää työtä luottamusmiehiltä, vaikka myönteinen ratkaisu oli tehty kuukausia sitten. Palkkarästi tuli maksuun noin viisi kuukautta tehdyn päätöksen jälkeen. Käsittelyn kestoajan suhteen ollaan erittäin kaukana virkamieslaissakin mainitusta kohtuullisesta ajasta virkamiehelle annettujen tehtävien hoitamisessa.

Erään jäsenen tapauksessa tarkasteltiin koronakaranteenista aiheutuneiden matkustus- ja majoittumiskustannusten korvaamista kv-normin mukaisen kotimaahan paluun yhteydessä. Lopulta kulut korvattiin perusteellisen selvityksen jälkeen takautuvasti, mutta tässäkin tapauksessa selvittely kesti kovin kauan, yli puoli vuotta.

Ruusuissa on piikkejäkin

Kaikkia näitä, sekä monia muitakin tapauksia yhdistää muutama yksityiskohta, joita voidaan pitää melko ikävinä, nimittäin periaatteellinen kielteisyys, ongelmahakuisuus ratkaisuhakuisuuden sijaan, ja käsittelyn viivästyminen kohtuullisena pidettävästä ajasta.

Ratkaisut myös kulminoituvat valitettavan usein palkkatoimivallan omaavaan tahoon Pääesikunnassa, ja eniten ihmetystä ovat aiheuttaneet tapaukset, joissa sekä hallintoyksikön että puolustushaaraesikunnan / vast. tekemistä yksimielisesti puoltavista esityksistä huolimatta ratkaisu on ollut edustettaviemme kannalta kielteinen.

Verrataanpa näitä tapauksia perusyksikön päällikön toimintaan oikeudenhoidollisissa tapauksissa. Kuinkahan kävisi, mikäli niissä viivyteltäisiin vastaavalla tavalla? Voimme arvata vastauksen. Päällikkö itse olisi varsin äkkiä kuultavana toiminnastaan. Siksi kummastuttaa, kuinka siitä huolimatta joudumme toistuvasti käyttämään aikaa organisaation eri portaissa sinänsä itsestään selvien tapausten ratkaisemiseen, ja kuinka paljon vastaavasti aikaa säästettäisiin, mikäli edes osassa näistä tapauksista voitaisiin käyttää arkijärkeä ja käydä asiallista keskustelua ennen kielteisen ratkaisun tekemistä.

Risuja

Mitä sopiminen tarkoittaa? Tämä kysymys on todellakin herännyt luettuamme Pääesikunnan henkilöstöosaston laatiman ohjeen:
”VUODEN 2021 HALLINNONALAKOHTAISTEN VIRKAEHTOSOPIMUSMUUTOSTEN SOVELTAMINEN”.

Siitä huolimatta, että järjestöt saivat lausua mielipiteensä ohjeen sisällöstä sekä sopimusten soveltamisryhmässä että kirjallisesti sähköpostilla, on ohjeeseen jäänyt aivan liikaa yksityiskohtia, joiden toteuttamisesta ei mielestämme sovittu TARKVES-neuvotteluissa kuten ohjeeseen on nyt kirjoitettu.

Valitettavasti sekä sopimusten soveltamisryhmässä esitetyillä, että kirjallisesti sähköpostitse esitetyillä järjestöjen mielipiteillä ja esityksillä korjauksista ohjeen sisältöön pyyhittiin käytännössä pöytää muutamia irrallisia korjauksia lukuun ottamatta.

Mielestämme on jopa loukkaavaa ja sopimisen tarkoituksen vastaista, että kun saamme jonkun epäkohdan neuvotteluissa sopimalla kuntoon, ja käytämme siihen sopimusvarallisuutta, niin työnantaja pyrkii estämään toteutuksen rajoittamalla sitä soveltamisohjeella sopimisen hengestä poiketen.

Esimerkki tällaisesta menettelystä on JSA16-vaativuusluokassa palvelevien upseerien päivystystaulukoiden korjaaminen muun keskijohdon taulukon mukaiseksi. Neuvottelussa teimme täysin selväksi, että meillä ei ole mitään intressiä alkaa laajentaa JSA16-vaativuusluokassa olevien upseerien päivystysvelvoitteita koskemaan esimerkiksi joukko-osastojen esikuntapäälliköitä ja heidän osallistumistaan virkapaikalla olevan päivystäjän tehtäviin.

Sen sijaan niissä hallintoyksiköissä, joissa kyseisissä vaativuusluokissa palvelevat upseerit ovat vastaavan kaltaisia päivystystehtäviä hoitaneet, tarvitaan heitä näihin tehtäviin jatkossakin, jotta suppean päivystysringin muihin jäseniin ei kohdistuisi kohtuutonta työkuormaa. Päivystystehtävistä on hyötyä myös heidän perehtymisessään organisaationsa toimintoihin kokonaisuutena.

Tämä ei näköjään riittänyt, koska yllä mainitussa ohjeessa pyritään nyt sen laatimisen yhteydessä antamastamme palautteesta huolimatta estämään kyseisessä vaativuusluokassa olevien upseerien päivystystehtävät (huomioi erityisesti lihavoitu osuus):

”Muutokset päivystyspalvelussa…
– Soveltamisalan muutoksella mahdollistettiin JSA16 ja ESJA15 luokille korvaukset tapauksissa, joissa henkilöt poikkeuksellisesti joutuvat osallistumaan päivystyspalveluun. Päivystyspalvelua ei pidä suunnitella siten, että mainituissa luokissa olevat henkilöt siihen säännöllisesti osallistuvat.
– Muutoksia nykyisiin käytäntöihin ei tule tehdä.”

Näin tämän muutoksen ei pitänyt mennä. Työnantajapuolen vastaus ei ole sopimisen hengen mukainen. Ohjeella pyritään estämään ko. henkilöiden päivystystehtävien toteuttaminen, tai ainakin rajoittamaan sitä aiempaan toteumaan verrattuna. Ohjeeseen esittämämme virkkeen ”Muutoksia nykyisiin käytäntöihin ei tule tehdä.” merkitys pyritään kumoamaan sen yläpuolisella tekstillä.

Pidämme työnantajan toimintaa tässä kysymyksessä erittäin katalana, ja siksi edellytämme ohjeen korjaamista välittömästi.

Mitä sopiminen tarkoittaa?  (Vol. 2)

Toinen jatkoneuvotteluja aiheuttanut kysymys on entisten johtavien virkamiesten keskijohtoon siirtymisen vaikutus oikeuteen käyttää joustavia työaikamuotoja, ja etenkin johtavana virkamiehenä ollessaan kertyneitä liukuvan työajan saldoja.

Virkaehtosopimusneuvotteluissa sovittiin yhteisesti työnantajan ja järjestöjen kesken seuraavasti (ote sopimuksesta, YHTEINEN PTK PV VIRASTOERÄ 2021):

”Pääesikunta valmistelee mm. liukuvan työajan ns. saldoleikkurien poistamisen siten, että ne eivät ole käytössä 1.5.2021 jälkeen.”

Kuitenkin tähän samaan ohjeeseen ja sen kohtaan on kirjattu seuraavasti:
Ote ohjeen luvusta 3.3. ”JOHTAVASTA ASEMASTA KESKIJOHTOON SIIRTYVÄT”

”Mainitut henkilöt ovat jo johtavassa asemassa ollessaan voineet seurata työntekoaan liukuvan työajan seurantajärjestelmällä. Nyt tapahtuvassa työaikaryhmämuutoksessa hallintoyksiköiden tulee huolehtia siitä, että johtavasta asemasta keskijohtoon siirtyvän henkilöstön saldokertymä alkaa alusta (lähtösaldo 0 tuntia).

Järjestelmässä 9.5.2021 oleva mahdollinen positiivinen kertymä on sovittava annettavaksi henkilölle vapaana johtavassa asemassa olevaan sovellettavien käytäntöjen mukaisesti 31.8.2021 mennessä.”

Yllä mainitusta kysymyksestä jäimme pysyvästi erimielisiksi työnantajapuolen kanssa. Mielestämme tarvetta, tarkoitusta tai sopimusperustetta keskijohtoon siirtyvien liukuvan työajan järjestelmässä olleiden tuntien nollaamiseen ja siirtämiseen ns. manuaalikirjanpitoon ei olisi ollut.

Mutta työnantajan järkähtämättömän sanelun johdosta ainoaksi vaihtoehdoksi osallemme jäi aiheutuvien vahinkojen minimointi.

Niin sanotun uuden ”leikkurin”, eli 60 tunnin rajan, jonka jälkeen liukuman käyttöoikeus annetun ohjeen mukaan poistuu, saavutettiin toistaiseksi välttävä ja välttämätön kompromissi. Ohjeen tekstistä poiketen työnantajapuoli ilmoitti 7.5.2021 toteutetussa neuvottelussa, että negatiivista liukumaa eli lyhyempiä päiviä saadaankin tehdä 60 tunnin ylittymisen jälkeen liukumasaldon pienentämiseksi kohti täyden käyttöoikeuden palauttavaa 20 tunnin rajaa.

Mainitusta 20 tunnin rajasta jäimme vieläkin erimielisiksi, koska järjestöjen esityksen mukaan kohtuullisempaa olisi palauttaa täysi liukuman käyttöoikeus jo 40 tunnin rajalta.

Oma lukunsa oli myös vatvominen vanhojen liukumasaldojen mukaisten vapaiden käyttämisen määräajan suhteen. Ohjeen ensimmäisessä luonnoksessa vapaiden pitämiselle annettu määräaika 10.5.2021 mennessä olisi tuottanut mahdottoman tehtävän, ja jostain syystä valuttuaan tietona kentälle aiheutti meidänkin suuntaamme epätietoisia ja -uskoisia yhteydenottoja.

Ohjetta soveltamisryhmässä ensimmäistä kertaa käsiteltäessä heräsikin epäusko, ja juuri tämän luvun otsikon mukainen kysymys ”mitä sopiminen tarkoittaa”?

Järjestöjen kannanottojen jälkeen asiassa päästiin pitkän kaavan mukaan, 7.5.2021 vihdoin toteutetun uuden neuvottelun jälkeen kompromissiin siten, että tätä kirjoitettaessa ehdot vapaiden pitämiseen ovat (toistaiseksi) seuraavat:

• liukuman seurantajärjestelmässä seuratut sekä muilla menetelmillä seuratut keskijohtoon siirtyneiden (JSA15-16) vaativuusluokissa palvelleiden upseerien vapaat ovat samanarvoisia,
• kyseiset vapaat on pidettävä 31.8.2021 mennessä
• vuosilomien siirtäminen kesälomakaudelta vapaiden pitämisen mahdollistamiseksi on hyväksytty työnantajan puolesta
• tilannetta tarkastellaan uudelleen 15.8.2021 ja mikäli vapaita on vielä pitämättä, voidaan sopia määräajan siirtämisestä

Mitä voimme vielä tehdä? Vaikuttaa kentällä siihen, että kyseiset vapaat saadaan pidettyä ennen elokuun lopun määräaikaa.

Vaikka edellä mainituista asioista päästiinkin jollain tavalla sopuun, jättää työnantajan menettely mielestämme pysyvän särön sopimisen kulttuuriin. Sovittuihin asioihin pitäisi voida luottaa.

Avoimia kysymyksiä

Edellä mainittujen lisäksi meillä on ratkottavana muutamia keskeneräisiä kysymyksiä, jotka päätyvät ruusujen tai risujen nippuun – lopputuloksesta riippuen.

Tärkein niistä, pientä ryhmää koskeva, mutta periaatteellisesti suuri kysymys on pandemia-aikaan liittyvä suljetun karanteenin työaikakysymys.

Järjestöjen on ollut mahdotonta hyväksyä työnantajapuolen tulkintaa siitä, että mikäli ulkomaan virkamatkalle lähtöön pandemia-aikana valmistautuva virkamies joutuu viettämään x vuorokautta aikaa suljetussa karanteenissa työnantajan osoittamassa paikassa ennen matkalle lähtöä, hänen työaikansa olisi joko jaksotyön tai virastotyöajan mukainen vuorokauden säännöllinen työaika, siis 7 t 39 min tai 7 t 15min koko vuorokauden “kiinniolosta” tai suoranaisesta vapauden riistosta, kuten erään toisen järjestön henkilöstön edustaja tilannetta kuvasi.

Jos olet työnantajan käytettävissä ympäri vuorokauden ilman lupaa poistua paikalta, ei järkeemme kerta kaikkiaan käy se, että työaikamerkintä olisi sama kuin normaalina työpäivänä, jolloin virkamiehellä on oikeus poistua kotiinsa tai minne tahansa viettämään vapaa-aikaansa työpäivän jälkeen.

Neuvotteluissa tarvitaan joustoa

Neuvoteltavaa siis riittää. Toivottavasti ei käy niin, että neuvottelemme toinen toisemme hengiltä ennen sen oivaltamista, että asioista voisi myös sopia, mikäli molemmat osapuolet tulisivat hiukan toisiaan vastaan.

Erimielisyyskysymyksiin on haettu ratkaisuja työtuomioistuinta myöten, ja onneksi on, sillä ratkaisut ovat yllättävän usein olleet kannaltamme myönteisiä. Lakimiesten työllisyysastetta kasvattava vaikutus on ollut myös ilmeinen sekä Puolustusvoimien että asianajofirmojen puolella.

Eräs minua vanhempi ja viisaampi virkamies totesi aivan äskettäin, että mikäli turhan riitelyn sijaan pystyttäisiin aitoon yhteistoimintaan työnantaja- ja järjestöpuolen välillä, säästyisi aika lailla turhaa työtä erimielisyysasioiden käsittelystä juuri siihen yhteistoimintaan ja palvelussuhteen ehtojen yhteiseen kehittämiseen.

Tätä taustaa vasten totean, että toivottavasti tällä hetkellä avoimissa kysymyksissä päästään sovinnolliseen ratkaisuun. Mikäli niiden toteutuksesta sovitaan jotain uutta, on erittäin toivottavaa, ettei soveltamisohjeen laatiminen ja julkaisu tuota välittömästi uutta erimielisyyttä, kuten valitettavan usein monella osa-alueella on käynyt.

Kaikesta huolimatta tai juuri sen vuoksi, toivotan hyvää kesää ja lomakautta kaikille.

Lehden etusivulle