Siirry sisältöön

Sotilasaikakauslehti

6/2022 Edunvalvonta

Sopimusten karua soveltamista

Olin pohtimassa otsikoita tähän juttuuni, kun eräs korkea-arvoinen ja kokenut jäsenemme kysyi minulta puhelimessa kerrottuaan ensin omasta asiastaan, ”onko nyt ollut havaittavissa muutenkin jollain tavalla tiukkenevaa linjaa työnantajan suunnasta?”
Vastasin ”kyllä”. Niin sitä myönteistä työnantajakuvaa ylläpidetään. Muutama esimerkki kertoo tilanteesta.

Hyvä yhteistoiminta sisältää molemminpuolista joustoa.

Sitä jäämme työnantajalta odottamaan.

Muuton korvaaminen erillään asumisen päätyttyä hajautetun työn takia ennenaikaisesti

Eräs jäsenemme oli ns. reppurina keskisuomalaisella paikkakunnalla, josta päätyi pandemiahajautuksen takia työnantajan käskystä työskentelemään Etelä-Suomeen lähemmäs kotiaan. Koska hän ei tiennyt tarkemmin hajautuksen jatkumisesta, hän ei luopunut asunnostaan Keski-Suomessa, vaan jatkoi vuokran maksamista käyttämättä asuntoa lähes vuoden ajan.

Kun keväällä 2021 asumisen kustannukset olisivat nousseet noin 500 euroon kuukaudessa kimppa-asunnon asukkaiden vähentyessä, hän luopui asunnostaan pysyvästi ja muutti kotiinsa.
Hajautus jatkui vuoden 2021 loppuun, kunnes hän sai siirron Helsinkiin, ja pystyy käymään töissä kotoaan käsin. Haettuaan siirron jälkeen muuttoon ja siirtoon liittyvää yhden henkilön muuttorahaa ja muuttokustannusten korvauksia vuokra-asunnosta luopumisen jälkeisestä muutosta, hän sai työnantajalta kielteisen ratkaisun.

Tapaukseen liittyy työnantajan kanssa pandemia-aikana sovitut ehdot siitä, että mikäli perheestään erillään asuvat luopuivat hajautuksen vuoksi asunnoistaan, ja palasivat niihin takaisin, he olivat palattuaan oikeutettuja perheestään erillään asuvien virkamiesten erityiskorvauksiin ja matkakustannusten korvauksiin niiden matkojen osalta, jotka olivat vielä käyttämättä.
Kyseisen virkamiehen syyksi laitettiin tässä siis ilmeisesti se, ettei hajautus ehtinyt päättyä ennen hänen siirtoaan muualle.

Valmiutta ja varallaoloa voidaan harjoittaa monella eri tavalla

Eräässä maavoimien joukko-osastossa hälytettiin henkilöstöä puhelinsoitoilla töihin virka-ajan ulkopuolella. Asianmukaisesti kyseisistä hälytyksistä maksettiin hälytysrahat hälytyksen kohteena olleille eri henkilöstöryhmiin kuuluneille henkilöille.

Jälkikäteen työnantaja kuitenkin perui hälytysrahojen maksamisen, ja ne perittiin takaisin. Hämmästystä herättää se, että millä perusteilla voidaan jälkikäteen kiistää täysin pätevin perustein maksetun hälytysrahan maksaminen? Toinen henkilöstöjärjestö on tätä kirjoitettaessa vienyt tapauksen erimielisyyskäsittelyyn PEHENKOS:n kanssa. Erimieliseksi jäätyään se on etenemässä työtuomioistuimeen. Odotamme mielenkiinnolla työtuomioistuimen ratkaisua.

Edellä mainitut ja useat muut esimerkit herättävät epäilyn työnantajatahon aitoon halukkuuteen toimia yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa. Säästäminen ihmisten selkänahoista keinolla millä hyvänsä ei ole oikea tapa huolehtia henkilöstöstä, siitä kalleimmasta voimavarasta.

Kalustoon voidaan vallitsevan kansainvälisen tilanteen vuoksi sijoittaa useita miljardeja, mutta mikäli samalla ei huolehdita sitä käyttävän henkilöstön riittävästä määrästä ja työssä jaksamisesta, jää kaluston käyttöarvo verraten matalaksi.

Järjestönä olemme edelleen valmiita kehittämään kaikkia palvelussuhteen ehtoja yhdessä työnantajan kanssa.

Tero Pynnönen

Pääluottamusmies

Lehden etusivulle

Muita artikkeleita

6/2022 Edunvalvonta

Sopimus on päättymässä

Keskusjärjestöjen pitää sopia vuoden 2023 palkankorotusten tasosta 21.12.2022 mennessä.