ELSO vaikuttaa taistelukentillä

Elektroninen sodankäynti (ELSO) ei ole uusi ilmiö, ja maat ovat käyttäneet sitä vihollisen viestinnän, tutkien ja muiden järjestelmien häirintään, jo viime vuosisadalta lähtien. Venäjän hyökättyä Ukrainaan ELSO:lla on ollut keskeinen rooli sodankäynnin tuloksellisuudessa erityisesti viimeisen vuoden aikana.

Sodan kumpikaan osapuoli ei ole saavuttanut ylivoimaa sähkömagneettisen spektrin alueella. Tämä on osaltaan johtanut asema- ja kulutussodankäyntiin ja rajoittanut molempien osapuolten kykyä toteuttaa nopeita maaoperaatioita sekä suojata niitä vihollisen tulivaikutukselta.

Useat ELSO:n käyttösovellukset ovat osoittautuneet erityisen merkittäviksi tässä sodassa kuten GPS-häirintä, viestiverkkojen häirintä, signaalitiedustelu, autonomisten järjestelmien taktinen häirintä sekä taajuushallinnan ketteryys esimerkiksi droonioperaatioita suojattaessa.

Autonomisten ja GPS-paikannusta tarvitsevien järjestelmien haavoittuvuus ELSO-operaatioille on tyypillinen piirre Ukrainan sodassa. GPS-häirintä on osoittautunut erityisen tehokkaaksi noin 50 km syvyydellä etulinjasta. Sinne on muodostunut alue, jossa radioita on lähes mahdoton käyttää. Droonien radio-ohjauksen ja GPS:n käyttö on estynyt ja tilalle on pitänyt kehittää valokuituohjattuja drooneja. Niiden navigointiin on kehitetty inertia- ja line-of-sight -menetelmiä.

ELSO ei vaikuta vain ilmaympäristössä vaan GPS-perustaiset asejärjestelmät ovat menettäneet tehokkuuttaan. Ukrainalaisten arvioiden mukaan aseiden kuten GLSDB-liitopommien, Excalibur-tykistöammusten, Himars-raketinheittimien ja Neptune-meritorjuntaohjusten tehokkuus on laskenut merkittävästi ELSO:n vaikutuksesta. Tämä on vaikuttanut heikentävästi Ukrainan pitkän kantaman iskukykyyn, mikä osin selittää Venäjän joukkojen etenemisen rintamalla.

Elektronisessa sodankäynnissä on kyse myös kilpajuoksusta aikaa vastaan: On keksittävä jatkuvasti uusia keinoja estää ja häiritä vastapuolen iskuja ja hyökkäyksiä.

Venäjä on kehittänyt nopeasti uusia ELSO-laitteita. Esimerkiksi tankkien päällä on lyhyen kantaman häirintälaitteita drooneja vastaan sekä Shahed-drooneihin ja liitopommeihin sijoitetut Kometa-M-älyantennit suodattavat varsin tehokkaasti niihin kohdistetun häirinnän.

Tekoäly ja koneoppiminen tulevat olemaan keskeisiä tulevaisuuden elektronisessa sodankäynnissä mahdollistaen kognitiivisten elektronisen sodankäynnin alustojen kehittämisen. Näin saadaan autonomisia järjestelmiä, jotka kykenevät havaitsemaan, analysoimaan ja reagoimaan itsenäisesti. Tämä on välttämätöntä, koska tarvitaan koneiden nopeudella tapahtuvaa päätöksentekoa jättäen ihmiselle strategisen tason ratkaisut.

Ukrainassa elektronisessa sodankäynnissä on kyse myös kilpajuoksusta aikaa vastaan: On keksittävä jatkuvasti uusia keinoja estää ja häiritä vastapuolen iskuja ja hyökkäyksiä. Menestys riippuu kyvystä adaptoitua uudenlaiseen sodankäyntiin sen eri domaineissa ja kykyä innovoida uusia hyökkäys- ja puolustuskykyjä nopeasti muuttuvissa taistelukentän tilanteissa.

Tulevaisuuden elektronisen sodankäynnin järjestelmien tulee olla sopeutumiskykyisempiä, ohjelmistopohjaisia ja kykeneviä reagoimaan nopeasti muuttuviin sähkömagneettisen spektrin olosuhteisiin.

E-julkaisu => https://www.e-julkaisu.fi/sotilasaikakauslehti/4-2025/#pid=5

Lehden etusivulle