Pääkirjoitus
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan osoitti kansallisen puolustuskyvyn välttämättömyyden. Samalla se osoitti monen Euroopan maan laiminlyöneen suorituskykyisten puolustusvoimien ylläpidon. Osa tätä suorituskykyä on materiaalinen valmius. Sodat Ukrainassa ja Iranissa osoittavat suorituskykyisen ja riittävän asemateriaalin ratkaisevan merkityksen.
Ukrainan materiaalisella tukemisella on ollut aivan ratkaiseva merkitys. Tähän saakka 41 maata on tukenut Ukrainaa. Yhdysvaltain tukeen on kuulunut korkean teknologian järjestelmiä kuten HIMARS, Javelin, Stinger ja Patriot. Lisäksi Yhdysvallat antoi luvan F-16-hävittäjien luovuttamiselle. Ukraina on saanut Venäjän hyökkäyksen aikana vain noin 600 Patriot-ohjusta. EU:n ja muiden maiden tuki on keskittynyt ammuksiin, ilmapuolustusjärjestelmiin ja taisteluajoneuvoihin.
Center for Strategic and International Studiesin (CSIS) analyysin mukaan Euroopan avun Ukrainalle tulisi olla nykyistä koordinoidumpaa sekä avun jakamisessa että tuotannossa. Tähän tarvittaisiin vahvempia institutionaalisia mekanismeja ja järkevämpää teollisuuden vastuiden jakamista.
Tavoitteena tulisi olla Euroopan teollisten vahvuuksien koordinoitu kartoitus ja tuotantotehtävien järkevämpi jakaminen.
Hyökkäys Iraniin on vaatinut merkittäviä resursseja Yhdysvalloilta. Maan ammusvarastot ja teollinen kapasiteetti ovat kuitenkin rajallisia. Kasvava kysyntä pitkän kantaman tarkkuusaseille (Tomahawk) ja ilmapuolustusjärjestelmille (Patriot ja THAAD) on osoittanut varastojen rajallisuuden. Arvioiden mukaan US Navy on ampunut Operaatio Epic Furyn aikana yli 800 Tomahawk-ohjusta. Niitä valmistetaan vain muutama sata kappaletta vuodessa.
Yhdysvallat ja sen kumppanit käyttivät 1000 Patriot-ohjusta operaation ensimmäisten päivien aikana. Lehtitietojen mukaan Yhdysvallat tuottaa noin 700–800 Patriot ohjusta vuodessa.
Nämä modernit ohjukset eivät ole halpoja. Tomahawkin eri versioiden hinta on 1,3–3,6 miljoonaa USD ja Patriotin 4 miljoonaa USD, eikä kummankaan tuotantoa ole helppoa nopeasti kasvattaa.
Nyt on käynnissä ”vain” kaksi laajamittaista sotaa ja ohjusvarastot näyttävät käyvän vähiin. Mitä tapahtuu, jos laajamittainen sota syttyy Euroopassa tai Kiinan merellä? Lisäksi toimitusketjut ovat edelleen hauraita ja tuotannon nopeaan skaalaamiseen on liian vähän toimittajia.
Puolustushallinnon materiaalipoliittisen strategian periaate: ”Suomella tulee olla kyky operoida puolustuksen kriittisiä järjestelmiä kaikissa turvallisuustilanteissa. Tämän varmistamiseksi tarvitaan niin teknologista osaamista kuin materiaalista valmiutta”, on erittäin tärkeä. Puolustusvoimat tarvitsee kansallisia kumppaneita sekä kansainvälistä materiaaliyhteistyötä. Erikoistuminen kansainvälisillä markkinoilla on Suomelle mahdollisuus.
Parempi eurooppalainen koordinaatio ei vain tehostaisi avun antamista Ukrainalle, vaan loisi vahvemman perustan puolustusmateriaalituotannolle ja jakelulle Euroopassa ja vahvistaisi siten Euroopan omaa materiaalista suorituskykyä
Muita artikkeleita
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö tiivistyy
