Ilma-alusten ja ilmasodankäynnin tulevaisuus

Sota Ukrainassa on tuonut esille muutoksen ilmasodankäynnissä. Droonit ovat tulleet taistelukentälle, mutta ne eivät kuitenkaan poista taistelutilasta miehitettyjä ilma-aluksia. Tulevaisuuden sotien voittaminen edellyttää edelleen ilmaherruutta, johon tarvitaan miehitettyjä hävittäjiä häiveomaisuuksin yhdistettynä elektronisen sodankäynnin kyvykkyyksiin. Tulevaisuuden ilmavoimat perustuvat verkottuneisiin, tekoälyä hyödyntäviin ja nopeasti mukautuviin älykkäisiin alustoihin, jotka perustuvat häiveteknologiaan, yhteistyöhön ihmisen ja koneen välillä kuten CCA-järjestelmä (Collaborative Combat Aircraft).

Tulevaisuuden sotien voittaminen edellyttää edelleen ilmaherruutta, johon tarvitaan miehitettyjä hävittäjiä häiveomaisuuksin yhdistettynä elektronisen sodankäynnin kyvykkyyksiin.

Tässä yhteistyössä autonomiset tai puoliautonomiset ohjaamattomat ilma-alukset toimivat yhdessä miehitettyjen lentokoneiden kanssa. CCA-järjestelmillä tulee olla standardoidut digitaaliset arkkitehtuurit ja modulaarisuus, jotka mahdollistavat nopean adaptoitumisen vihollisen taistelutapojen muutoksiin.

Drooneista on tullut yksi sodan pääaselajeista. Niillä toteutetaan täsmäiskuja tärkeisiin kohteisiin, massaiskuja drooniparvien avulla, tiedustelua, maalinosoitusta, miinoitusta, vastadrooni-iskuja, elektronista tiedustelua ja häirintää sekä kyberoperaatioita. Niiden tulee olla myös riittävän edullisia, jotta niitä voidaan tuottaa nopeasti suuria määriä. Esimerkiksi Ukrainan tavoitteena on valmistaa tänä vuonna 4,5 miljoonaa droonia.

Ilma-alusten häiveominaisuudella tavoitellaan selviytymiskykyä kiistanalaisissa toimintaympäristöissä. Häive on joukko monia teknologioita yhdistettynä operatiivis-taktisiin toimintatapoihin yhdessä elektronisen sodankäynnin menetelmien kanssa tavoitteena häiritä vastustajan tilannetietoisuutta ja kykyä vastatoimenpiteisiin.

Elektromagneettisen spektrinhallinta on osa kaikkia ilmaoperaatioita. Tätä varten Yhdysvallat on hankkinut uuden sukupolven taktisen häirintäkoneen EA-37B, jonka tehtävänä on häiritä vihollisen johtamista, tutkia ja navigointia. Sillä tuetaan myös vastustajan ilmapuolustuksen lamauttamista (SEAD) ja tuhoamista (DEAD). Ukrainassa vahva GPS-häirintä onkin pakottanut käyttämään etulinjassa valokuitudrooneja.

Pitkälle ulottuvalla tiedustelulla ja valvonnalla, kineettisellä vaikuttamisella sekä ELSO:n offensiivisilla kyvykkyyksillä kyetään näkemään ja iskemään tarkasti syvälle vastustajan alueelle.

Tulevaisuuden ilmaherruushaasteisiin vastaamiseksi tarvitaan uusia lähestymistapoja, jotka korostavat ketteryyttä ja sopeutumiskykyä nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

Tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, jotta ilma-asetta voidaan käyttää tehokkaasti vastustajan syvyydessä. Ketteryys edellyttää kyvykkyyttä integroida joustavasti kineettisiä ja ei-kineettisiä kyvykkyyksiä. Tähän tarvitaan tekoälyavusteisia automatisoituja päätöksentukijärjestelmiä, jotta eri suorituskykyjen integraatio voidaan toteuttaa sekä ylläpitää tarvittavaa operatiivista taistelutempoa ja ilmatilan hallintaa.

Uhkaympäristön monimutkaistuminen edellyttää, että miehittämättömille järjestelmille autonomisuuden myötä voidaan siirtää niille sopivia tehtäviä samalla kun vahvistetaan miehitettyjen järjestelmien selviytymistä korkean riskin taistelutehtävistä ja niiden kykyä suunnata voimaa kiistanalaisille sotatoimialueille.

Pääkirjoitus e-julkaisussa: https://www.e-julkaisu.fi/sotilasaikakauslehti/5-2025/#pid=5

Lehden etusivulle