Ei koskaan enää yksin
Turvallisuusympäristön muutos sekä Nato-liittoutuminen ovat suurimpia ja nopeimpia Suomen puolustukseen kohdistuvia muutoksia toisen maailmansodan jälkeen. Samalla Suomen kansa ja poliittiset päättäjät ovat yhdistyneet liittoutumisen kannattajiksi ennen näkemättömän suurella konsensuksella.
Nato-optio muuttui liittoutumispäätökseksi runsaan kahden kuukauden aikana. Muutoksen käynnistyessä valtion ylin johto otti eduskuntapuolueet mukaan alusta alkaen. Tasavallan presidentti informoi säännöllisesti eduskuntapuolueiden johtoa. Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen johti asian käsittelyn koordinoimista eduskuntaryhmien suuntaan.
Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin esiintyivät julkisuudessa päättäväisesti, johdonmukaisesti ja yksituumaisesti. Kaikki tämä helpotti muutokseen sitoutumista ja nopeutti prosessia. Historia tulee muistamaan ajanjakson muutosjohtamisen malliesimerkkinä Suomessa.
Venäjä muutti koko Euroopan turvallisuusrakenteita peruuttamattomasti hyökättyään Ukrainaan. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen valmiutta on jouduttu säätelemään naapurimaan arvaamattoman ja aggressiivisen toiminnan takia.
Valmiuden tehostaminen sekä lisääntyvät kertausharjoitukset lisäävät henkilöstön työmäärää.
Lisäkertausharjoitusten realisoituessa ne vaikuttavat viimeistään syksyllä – myös työssä jaksamiseen. Vaikutus kohdistuu erityisesti AKV-/AKT-toiminnasta, valmiudesta sekä koulutuksessa vastuussa oleviin johtajiin, joista pääosa on upseereita.
Keskellä sukupolven suurinta turvallisuusmuutosta henkilöstön palautuminen ja jaksaminen tulee kyetä turvaamaan. Kekkosenaikainen Puolustusvoimien työaikalaki vuodelta 1970 ei vastaa pitkäaikaisen valmiuden ylläpitämisen haasteisiin. Uusia työajan työkaluja tarvitaan pakkiin. Uusien keinojen keksiminen on yleensä helpompaa porukalla kuin yksinään kammiossa vihreän veran ääressä.
Natoon liittymisen myötä sotilaiden kansainväliset tehtävät lisääntynevät vähintään sadalla henkilötyövuodella. Vaikutus koskee kaikkia henkilöstöryhmiä, mutta pääosa tulee olemaan upseereita. Vaikutus on useita kymmeniä tehtäviä jo ensi vuodesta alkaen.
Nato-tehtävien kesto verrokkivaltioissa on 3–4 vuotta. Tämä edellyttää uudenlaista lähestymistapaa kansainvälisten tehtävien palvelussuhteen ehtoihin.
Natoon ei kannata lähteä Varsovan liiton ehdoilla.
Sotilaiden mukaan lähtevien perheiden asuminen ja lasten koulutus on sisällyttävä pakettiin, samoin kuin puolisolle maksettava kompensaatio tulojen ja eläkkeen menetyksestä. Muuttoautoja pakataan jo loppuvuodesta. Palvelussuhteen ehtojen tulisi olla tiedossa ennen sitä. Nato-tehtävien palvelussuhteista sopimisella on kiire.
Puolustusvoimien henkilöstömäärä mitoitettiin PV-uudistuksessa kovin erilaiseen maailmantilanteeseen; tasaisella volyymilla käyvän koulutus- ja hallintokoneen pyörittämiseen. Uusien suorituskykyjen rakentaminen, valmiuden tehostaminen, kertausharjoitusten lisääminen tai Nato-tehtävät saavat koneen yskimään.
Määräajaksi palkattavalla henkilöstöllä tai evp-sotilailla volyymiä voidaan lisätä vain tilapäisesti.
Puolustusvoimissa on jo nyt 300 upseerin vaje. Nato ja opistoupseeripoistuma lisäävät sitä entisestään. Puolustusvoimiin tarvitaan 1000 uutta virkaa sisältäen 500 upseeria. Tämä on huomioitava tulevassa uudessa henkilöstöstrategiassa.
Viittasin aiemmin mallikelpoiseen muutosjohtamiseen. Olemme tilanteessa, jollaista kukaan ei ole voinut etäkäteen huomioida. Kukaan ei myöskään pysty näkemään yksin, mihin päädymme. Kun muutokset ovat nopeita ja laaja-alaisia, niin henkilöstöön kohdistuvissa vaikutuksissa kaikki asiantuntemus kannattaa käyttää oikea-aikaisesti. Kaikkien hyväksymät lopputulokset on silloin mahdollista saavuttaa nopeammin ilman loputtomia neuvottelupyyntöjä, lausuntokierroksia, valiokuntakuulemisia ja niin edelleen.
Nyt ei kannata miettiä poteroissa, mikä on juridisesti neuvottelun alainen asia ja mikä ei. Henkilöstöjärjestöt kannattaa ottaa mukaan. Upseeriliitto haluaa olla tekemässä muutosta yhdessä.
