Inhimillistä suorituskykyä
Tätä kirjoitettaessa Rovajärvellä on käynnissä Euroopan suurin tykistöharjoitus Lightning Strike 24, jossa on merkittävä määrä liittouman joukkoja harjoittelemassa yhdessä isäntämaa Suomen kanssa. Harjoitus on konkreettinen osoitus Naton pelotteesta, koheesiosta ja toimintojen integroimisesta.
Ukrainan sodan kokemukset ovat palauttaneet uudelleen ajankohtaiseksi massiivisen tulenkäytön sekä kestävyyden käydä pitkäkestoista sotaa. Nämä asiat eivät ole Suomelta unohtuneet, mutta turvallisuustilanteen nopea muutos on haastanut monia eurooppalaisia maita joukkojen ja materiaalin riittävyydestä sekä sotatalouden käynnistämisessä. Suomen ei tarvitse tässä vertailussa hävetä.
Meillä on iso reserviläisarmeija, hyvä viranomaisyhteistoiminta sekä käynnissä eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisen laaja ampumatarviketuotannon tehostaminen. Puolustuksen rahoitus on meillä Nato-vaatimusten tasolla ja poliittista tahtoa sen edelleen nostamiselle näyttää USA:n vaalien jälkeisenä aikana olevan. Emme ole enää yksin, mutta emme myöskään vapaamatkustaja.
Iltasanomien erään artikkelin perusteella Suomi on Nato-maana kuitenkin vielä taaperoiässä. Tämä varmaan pitää paikkansa monestakin näkökulmasta Nato-integraatiomme ollessa vielä alkutaipaleella. Pohjolan puolustamisen suunnittelussa sekä operaatioiden ja logistiikan yhteensovittamisessa riittää vielä paljon työtä. Niin riittää vielä myös Naton henkilöstövaikutuksen yhteensovittamisessa.
Nato vaikuttaa sotilaiden asemaan niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Naton komentorakenteen palvelussuhteen ehtoja tulee edelleen kehittää ja perheen kokonaisvaltaista tukea parantaa. Kolmen vuoden Nato-komennukset heijastuvat myös kotimaahan ja pakkosiirrot toiselle paikkakunnalle kestänevät jatkossa saman kolme vuotta. Tämän takia myös kotimaan palveluksessa tarvitaan muutto-, matka- ja erillään asumiskorvausten kehittämistä.
Naton rauhan ajan operaatioista on saatu ensimmäiset kokemukset ja Naton joukkorakenteen tehtävät ovat vasta härmistymässä. Ensimmäisten kokemusten perusteella vanhat palvelussuhteen ehdot eivät toimi kaikissa tilanteissa. Osana uuden oppimista on oltava rohkeus soveltaa vanhoja palvelussuhteen ehtoja täysimääräisesti, mutta samalla tulevaisuutta varten on todennäköisesti pakko kehittää myös kokonaan uusia työkaluja.
Lisääntyneet kansainväliset tehtävät ja harjoitukset, tehostettu valmiuden ylläpitäminen, Naton rauhan ajan operaatioiden totuttua pidempi kesto sekä henkilöstöpula ovat haastava yhtälö. Väki painaa hullun lailla töitä ja väsyy. ”Priorisoinnista” on tullut niin kulunut neuvo, ettei se enää auta. Haittatyökorvaukset hymyilyttävät tilipäivänä, mutta palautuminen rankasta meripalvelu- tai sotaharjoitusrupeamasta sekä aika perheen kanssa ovat myös tärkeitä. Tarvitaan lisää henkilöstöä, vähemmän byrokratiaa, toimivampaa hallintoa sekä mekanismeja palautumiseen.
Tarvitaan inhimillistä suorituskykyä.
Puolustusvoimien henkilöstöpäällikön mukaan puolustusvoimiin tarvitaan jopa 1000 uutta työntekijää. Luku on niin merkittävä, että se tulee huomioida sekä rekrytoinnin kilpailukyvyn, että työelämän laatuun panostamisen suhteen. Nykynuoret ovat erilaisia, eivätkä välttämättä automaattisesti sitoudu koko työuran kestävään palvelukseen, kuten ehkä kylmän sodan veteraaneilla on ollut tapana. Pakko on rauhan aikana pahan makuinen porkkana motivoinnissa, joten palvelussuhteen ehtojen tulee olla houkuttelevia. Huomenna tai ylihuomenna neuvoteltavat sopimukset saattavat vaikuttaa nuorten sotilaiden asemaan vuosikymmeniä eteenpäin.
Seuraavan kahden vuoden aikana on sotilaiden asemaan ja palvelussuhteen ehtoihin liittyviä asioita pöydällä enemmän kuin koskaan samassa ajanjaksossa. Kannatan rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä työnantajan kanssa. Turvallisuustilanteen muutos tulee mahdollisuutena luopua vastakkainasettelusta. Yksipuoleinen päätöksenteko ja lausuntojen pyytäminen jälkikäteen on vanhanaikaista ja tunkkaista mennen ajan toimintaan. Neuvottelemista ja sopimista ei tarvitse pelätä kuin vihollista.
Upseeriliitto haluaa profiloitua työnantajan suuntaan tärkeänä ja välttämättömänä yhteiskumppanina, eikä vastapuolena. Tämä voi tarkoittaa esim. uusien asioiden ideointia ja valmistelua yhdessä siten, että hyödynnetään kaikkien osapuolten paras osaaminen. Se voi tarkoittaa myös molemmin puoleista valmiutta jatkuvaan neuvotteluun, jossa asioita ratkotaan ketterästi sitä mukaan kuin niitä tulee vastaan, eikä jäykästi vain muutamia kertoja vuodessa. Ensimmäisiä havaintoja uudesta ajattelusta, luottamuksellista keskusteluista ja yhteistyöstä on jo saatu. Siitä on hyvä jatkaa.
Kannatan rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä työnantajan kanssa.
