Kaadettaisiinko muurit?
Kun maailma on tulossa hulluksi, on samalla hyvä palauttaa mieleen Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin puhe Brandenburgin portilla vuonna 1987. ”Mr. Gorbachev, tear down this wall” oli vetoomus, joka johti Berliinin muurin kaatumiseen ja sen jälkeen liennytykseen idän ja lännen välillä.
36 vuotta myöhemmin Euroopan turvallisuus on kehittymässä ikävään suuntaa ja upseereita tarvitaan enemmän kuin vuosikymmeniin. Suomen liittyminen Natoon on toisen maailmansodan jälkeen suurin muutos upseereiden työnkuvassa ja edunvalvonnassa.
Samaan aikaan kun Rajavartiolaitos turvaa itärajaa ja rakentaa aitoja, on Puolustusvoimien puolella havaittavissa Berliinin muuriakin korkeampia haasteita sopia reiluista Naton komentorakenteen palvelussuhteen ehdoista.
Upseerit ovat ammattikuntana lojaaleja isänmaalle sekä työnantajalleen. Upseerit sisäistävät Naton komentorakenteen tehtävien tärkeyden ja ymmärtävät komentorakenteen tulevan osaksi upseereiden virkauria. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Lojaaliuttamme ei saa käyttää hyväksi.
Työnantaja kertoi noin viikko eräässä tilaisuudessa, että työaikakorvaukset sisältyvät tarjottuun kokonaispalkkaukseen. Eivät sisälly, koska tarjotun kokonaispalkkauksen sotilasarvoon perustuvat kertoimet ovat huonoja.
Samalla on väitetty, että vaativuuden arviontiin perustuva palkkaus ei toimisi Nato-tehtävissä, koska vaati-luokat jäisivät niin huonoiksi. Väite on perusteeton, koska tulevia tehtäviä ei ole arvioitu yhdessä Upseeriliiton kanssa. Työnantajan mielestä Nato-palkkaus on yhteensovitettava komentorakenteen kansallisten siviilitehtävien kanssa. Epäloogista, sillä siviilien työnkuva ei ole samanlainen kuin upseerien.
Käytännössä siis halutaan eroon upseerien haittatyökustannuksista. Siis niistä palkanlisistä, jotka virkaehtosopimuksen mukaan kuuluu maksaa silloin, kun tehdään poikkeavaa ja haitallista työtä. Upseereille yritetään sorvata kenraalien palkkamalli; ei ylitöitä, ei päivystyskorvauksia, eikä sotaharjoituskorvauksia.
Upseerit eivät tavoittele kenraalin palkkoja tai diplomaattistatusta.
On varsin kohtuullista tavoitella, ettei vuosiansio Nato-tehtävissä laskisi oleellisesti verrattuna kotimaan tehtäviin. Eläkelaskennassakaan ei olisi suotavaa tulla takkiin. On kohtuullista vaatia, että kolmen vuoden Nato-tehtävän aikana mukana olevan perheen kustannukset ulkomailla tai perheen luo kotimaan matkustaminen korvataan reilusti.
Kokonaispalkkaus ilman työaikalaskentaa tai haittatyökorvauksia on upseereiden kannalta epälooginen malli – samaan aikaan kun yli 50 vanha sotilaiden työaikalaki olisi tarve uudistaa jaksamisen ja työaikasuojelun näkökulmasta. Eikö olisikin kummallista, jos jaksaminen tai työaikasuojelu olisivat tärkeitä vain kotimaassa, mutta eivät Brysselissä, Monsissa tai Norfolkissa?
100 vuotta sitten upseerin ammatti saattoi edellyttää rikkaan perheen tyttären kanssa avioitumista tai velan ottamista työn kulujen kattamiseksi. Nämä käytänteet eivät ole nykypäivää, mutta tiedossamme on, että upseeriperheet ovat joutuneet myymään omaisuuttaan rahoittaakseen upseerin ulkomaantehtävän kulut. Vieläkö harmaa työ ilman korvauksia on jotenkin isänmaallista tai ”miehekästä”? ”Perheitä tulee ja menee, mutta upseerilla on vain yksi ura”? Constantem decorat honor -periaatetta ei voisi 2020-luvulla huonommin tulkita.
No miten tämä kaikki liittyy muurien kaatamiseen? Naton komentorakenteen tehtävien ehdoista on neuvoteltu pitkään huonolla menestyksellä. Neuvottelussa on juututtu juoksuhautoihin ja rakennettu muureja, jotka eivät ole kenenkään edun mukaisia. Joustamattomuus ja kyykyttäminen eivät edistä neuvotteluja. Välillä on vihjailtu, että työnantaja alkaa sopimaan asioista suoraan yksittäisten upseerien kanssa. Kuinkahan monta erillistä sopimusta työnantaja haluaa hallinnoida ensi vuonna tai vaikka viiden vuoden päästä?
Pakko on maailman huonoin motivaattori, mutta sitäkin on rivien välistä vilauteltu. Meillä ei tässä upseeripulassa ole varaa menettää yhtään upseeria mielivaltaisten pakkojen takia. Reiluilla ehdoilla sekä etupainoisella henkilöstösuunnittelulla halukkaita tulee löytymään. Hymyssä suin Nato-tehtävästä palaava upseeri on paras mainos rekrytoinnille.
Samalla kun maailma on tulossa hulluksi, niin olisiko syytä kaataa muurit ja alkaa neuvottelemaan ihan oikeasti? Se olisi myös isänmaan etu. Nokittelukilpailu ei johda mihinkään. Kaikki tietävät, että rahasta on kyse, mutta upseerit eivät vaadi liikoja, vaan reiluutta. Luuliko joku, että Nato tulee halvaksi tai, että henkilöstö on paras keino säästää?
Upseeriliitto on kyllästynyt vastakkainasetteluun ja haluaa neuvotella yhteistyökumppanina eikä vastapuolena.
Yhteistyökumppanit käyvät rakentavaa keskustelua, hyödyntävät toistensa osaamista ja tekevät kompromisseja puolin ja toisin. Muurien yli huutelemalla sellainen ei onnistu. Asioista on kyettävä sopimaan. Se on myös eduskunnan puolustusvaliokunnan kanta.
