Rajavartiolaitoksen henkilöstön kestävyys puntarissa – jälleen kerran
Rajavartiolaitos on valmiusorganisaatio. Rajaturvallisuus, turvallisuus merialueilla, sekä alueellinen koskemattomuus ja puolustusvalmius ovat sen ydintehtäviä. Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan ja sen myötä eurooppalaiselle turvallisuusympäristölle tapahtuneet muutokset ovat väistämättä muokanneet sitä, miten turvallisuusviranomaiset suunnittelevat ja resursoivat toimintojaan, tehtäviään ja niihin liittyen myös henkilöstön käyttöä. Tämä turvallisuusympäristön muutos on ollut meillä viimeksi helpoiten havaittavissa, kun Valtioneuvoston päätöksellä itärajan rajanylityspaikat suljettiin.
Valtakunnan rajoilla tapahtunut poikkeava toiminta, laittoman maahantulon torjunta ja vakava uhka yleiselle järjestykselle ja kansalliselle turvallisuudelle on jälleen kerran vaatinut Rajavartiolaitoksen henkilöstöltä venymistä ja tilanteeseen mukautumista.
Kun tilanteeseen ja sen nopeaan muutokseen joudutaan reagoimaan ottaen huomioon sen mahdollinen pitkittyminen, henkilöstön jaksaminen ja jaksamisen turvaaminen tulee olla jatkuvan tarkastelun kohteena. Asia korostuu tilanteen epävarmuuden ja vaikean ennustettavuuden myötä, joka ajaa myös työnantajan etsimään kaikki mahdolliset keinot tilanteen hallitsemiseksi.
Rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen 35 §:n mukaisen sisäministeriön määräyksen antaminen on yksi työnantajan käytössä oleva elementti henkilöstöresurssien turvaamiseksi. Tämä mahdollistaa poikkeuksellisissa oloissa työaikasopimuksen soveltamisesta poikkeamisen. Viimeksi tätä sopimuspykälää on käytetty koronapandemian aikana. Tämän sopimuspykälän käytölle ei vielä tällä hetkellä ole ollut tarvetta, mutta alkava kevät ja lumien sulaminen saattaa muuttaa tilannetta itärajalla laittoman maahantulon paineen kasvaessa.
Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Rajavartiolaitoksen sopijaosapuolina olevien virkamiesyhdistyksien kesken on keskusteltu ja neuvoteltu mahdollisesta sisäministeriön antamasta määräyksestä ja Rajavartiolaitoksen työaikasopimuksesta poikkeamisesta. Asiassa itsessään ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on osa työnantajan käytössä olevaa keinovalikoimaa sen oman toiminnan turvaamiseksi. Se on osa turvallisuusviranomaisen varautumista, joka käsitellään kokonaisuutena aina sopijaosapuolten kesken.
Varautumisesta ja turvallisuusviranomaisen lakisääteisen tehtävän suorittamisesta puhuttaessa tarkastelutapa asiassa on usein puhtaan operatiivinen.
Henkilöstö ja siihen kohdentuvat kuormitustekijät ovat usein taka-alalla ja terminologisesti käytetään mieluummin termiä henkilöstöresurssit.
Kun toimitaan poikkeavissa tilanteissa ja oloissa käy usein niin, että henkilöön kohdistuvat kuormitustekijät jäävät vähemmälle huomiolle. Näillä kuormitustekijöillä tarkoitan työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön toimivuuteen kokonaisuutena liittyviä psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Jos nämä kuormitustekijät on mitoitettu väärin ne voivat aiheuttaa varsinkin pitkittyneessä tai epäsuotuisissa olosuhteissa haitallista ja turhaa kuormitusta henkilöstölle. Kuormitusta, joka olisi ollut vältettävissä riittävän suunnittelun ja työnjohtamisen kautta. Jos tässä asiassa on normaalin virkatyönkin osalta välillä haasteita, sen huomioiminen poikkeuksellisissa oloissa on sanomattakin erityisen tärkeää.
Rajavartiolaitoksen tulee organisaationa olla valmis kokonaisvaltaiseen tarkasteluun asiassa henkilöstön suorituskyvyn turvaamiseksi. Tämä pitää sisällään myös suunnitelman henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi osana pitkäkestoisempaa ja poikkeavaa rajatilannetta.
Henkilöstö on Rajavartiolaitoksen tärkein voimavara ja sen kestävyyteen ja hyvinvointiin tilanteessa kuin tilanteessa tulee kiinnittää huomiota. Asia ei ole puhtaasti vain organisaation sisäinen vaan sen vaikutukset heijastelevat suoraan myös työyhteisön ulkopuolelle virkamiesten perheisiin ja läheisiin. Asiaa tulee siis tarkastella, valmistella ja seurata huolellisesti.
