Sauli Niinistö sanoi: ”Jos hoivan, koulutuksen ja turvallisuuden tuottajat uupuvat, koko yhteiskuntamme toimivuus vaarantuu. Siihen meillä ei ole varaa”. 

Esko Aho sanoi: ”Ei uudistus tarkoita rahan jakamista tai etuuksien antamista. Tämä ymmärretään väärin. Uudistuksella ymmärretään nykyään vain se, että etuuksia annetaan”. 

Olli Rehn sanoi: ”Työnantajien ja työntekijöiden kannattaisi aloittaa säännöllinen vuoropuhelu, jolla päästäisiin yhteiseen kuvaan taloudesta. Sen tulisi nojata tutkimukseen ja tähdätä työmarkkinoiden Suomen mallin vakiinnuttamiseen”.

Minä sanon: ”Herrat ovat oikeassa”. Tämä kaikki on mahdollista esimerkiksi Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa, jos on halua tehdä uudistuksia. Jos kokoonnumme kahden vuoden välein riitelemään neuvottelupöytään, niin sen on armeijan kielellä: väärä vastaus. Miten asian voisi tehdä toisin?

Valtiolla on niin sanotusti käytössä jatkuva neuvottelun periaate. Sopimuskaudella on mahdollista kehittää sopimuksia, mutta nollasummaperiaatteella. Oma kokemukseni useamman vuoden ajalta on, että jatkuva neuvottelu ei toimi. Meillä ei ole paikallisen sopimisen kulttuuria, vaikka siitä kovasti puhutaan muualla. Meillä on työryhmiä, mutta niissä kehittämiselle sanotaan yleensä ei tai käydään viivytystaistelua uudistuksia vastaan.

Aina kyse ei ole rahasta, vaan on paljon muitakin tekijöitä, joilla saadaan työhyvinvointia ja tuetaan henkilöstön jaksamista. Sotilailla on oma työaikasopimus ja työ eroaa välillä paljon kahdeksasta neljään tekevästä normivirkamiehestä. Emme myöskään ole työaikalain alaisia. On siis tarve muuttaa neuvottelua. Lakimuutokseen palataan myöhemmin tänä keväänä. 

”Koo” kehittämissuunnitelma, ”Vee” yhteinen valmistelu, ”Än” oma paikallinen neuvottelu 

Kehittämissuunnitelmalla saadaan pitkäjänteistä näkemystä Puolustusvoimien henkilöstön aseman kehittämiseen. Kehittämissuunnitelma tuottaa tietoa myös selontekoihin ja hallitusohjelmiin. Yhteisellä valmistelulla saadaan tutkimustietoa, laskelmia, tilastoja ja vaihtoehtoja.
Omalla neuvottelulla saadaan ratkaisuja. Sotilaiden omat sopimukset ovat tärkeitä, joten paikallista sopimista tulisi edistää antamalla oikeus omaan neuvotteluun samaan aikaan kuin valtiolla neuvotellaan yleisestä sopimuksesta. Näin saadaan aikaiseksi aito sopiminen, joka olisi osa Suomen mallia.

Jos emme tee uudistuksia, niin tilanne voi olla taas neuvottelupöydässä sama kuin viimeksi kaksi vuotta sitten. Pyysimme neuvottelua meripalveluksesta, koska siellä on ongelmia. Tämä ei käynyt toiselle osapuolelle. Meripalvelua on tehty työryhmässä nyt kuuden vuoden ajan. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle, jos toinen osapuoli ei halua avata sopimuksia ja neuvotella?

Meillä on tällä hetkellä monia kehittämiskohteita Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen sopimuksissa. Nämä ovat niin sanottuja tekstikysymyksiä ja monet liittyvät työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Ja onhan meillä myös palkkauksessa kehitettävää. 

On myös tarve parantaa nuorten upseerien asemaa ja palkkausta.
Ei ole oikein, että vähemmän koulutetut saavat parempaa palkkaa samassa tehtävässä kuin korkeakorkeakoulutetut upseerit.