Menikö kesä jo? Maavoimien harjoitustoiminnan aktivointi laittoi monen upseerin kesäloma- tai ainakin kesäsuunnitelmat uuteen järjestykseen.
Kirjoitan upseeriblogia Ukrainan itsenäisyyspäivänä kansainvälisten harjoitusten takia siirtyneellä kesälomallani turkkilaisessa hotellissa. Majapaikkaani tuntuu asettuneen lukumääräisesti ainakin vahvennetun komppanian verran venäläisiä turisteja. Edellä kirjattuun muutamaan riviin tekstiä sisältyy paljon alkuvuodelle olennaista ja ajankohtaista asiaa.
Kulunut kesä on alkuvuoden tapaan ollut monelle ammattisotilaalle poikkeuksellinen. Loppukeväästä julkistettu suunnitelma Maavoimien harjoitustoiminnan aktivoinnista laittoi monen upseerin kesäloma- tai ainakin kesäsuunnitelmat uuteen järjestykseen. Keskelle lomakautta sijoittuneet harjoitukset vaativat suunnittelijansa ja toteuttajansa. Kesälomia siirreltiin monen virkamiehen osalta vapaaehtoisuuteen perustuen. Ylitöitä on kesä-elokuussa paiskittu melkoinen määrä.
Menneiden kuukausien rypistys on mielestäni kiistatta osoittanut, että me upseerit kykenemme, tarpeen niin vaatiessa, kovassa aikapaineessa suunnittelemaan ja toteuttamaan vaativia ja laadukkaita kansainvälisiä harjoituskokonaisuuksia. Tässäkin mielessä olemme kykenevä Nato-maa ja haluttu harjoituskumppani.
Kesä vaikuttaisi ainakin kalenteria lukemalla olevan loppumassa. Harjoitustoiminta kansainvälisten kumppanien kanssa jatkuu. Hyvä niin.
Kentältä katsoen on ollut erittäin mieluista huomata ja kokea se, miten esimiehet kapteenista kenraaliin ovat hankkineet tilannekuvansa kesän harjoitustoiminnasta jalkautumalla joukkoihin. Komppanian hyökkäysammunnassa Maavoimien komentaja tarkasti Hautainmaan pääpiirteisellä alueella konekivääritaistelijan tilanteen pötköttelemällä tovin aikaa tuliasemassa hänen kanssaan. Voi sanoa, että komentajalla on siten kirjaimellisesti ruohonjuuritason tietoa siitä, missä kentällä mennään.
Ampuvalle joukolle moinen toiminta jää pysyvästi mieleen: kenraali on samaa tiimiä kuin me. Suomalainen upseeri johtaa edestä!
Yksi asia, jollei ihan huoli, on kesän kiireiden keskellä noussut ja nousee edelleen käytäväkeskusteluissa toistuvasti esille: Meitä tekijöitä on liian vähän. Upseerivaje pitää saada kuntoon. Tilapäisesti asiaa on paikattu osaavalla reservillä. Urheilupaita on menneenä kesänä ollut suunnittelijalle asiallinen virkapuvun korvike – työtä on riittänyt tehtäväksi hikeentymiseen saakka.
Toivon ja uskon, että alkukangertelun jälkeen näille osaajille saadaan myös määritettyä sellaiset palvelussuhteen ehdot, jotka tehtävän vaativuus kulloinkin edellyttää.
Kesä meni. Seuraavana on vuorossa syksy, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, sen jälkeen tulee talvi.
