Pakolla vai sitouttamisella ulkomaan tehtäviin
”What the hell – this would never been possible in Sweden”, totesi ruotsalainen poliitikko, kun kerroin Nato-tehtävien pakollisuuden nousseen esille suomalaisessa keskustelussa. Samanlaista viestiä olen kuullut Tanskasta ja Norjasta.
Ruotsalaiset ovat kehittämässä ulkomaan palvelusta ja periaate on, että “ulkomaan tehtäviin lähdetään hymyillen – ja kotimaahan tullaan takaisin hymyillen”. Paketti on siis kasassa lähtijän osalta ja hänet on sitoutettu. Pohjoismainen malli on, että ulkomaan tehtäviin lähdetään vapaaehtoisesti. Suomalaisessa keskustelussa on olennaista ymmärtää mitä tarkoittaa Naton komentorakenne ja joukkorakenne. On hyvä erottaa rauhan ja sodan ajan tehtävät.
Valtioneuvosto valmistelee uutta puolustusselontekoa. Moni on samaa mieltä, että sen keskeisin sisältö on Suomen Nato-jäsenyyden vaikutukset. Yleisesti puhutaan, että puolustuksen henkilöstön osuus selonteossa on oltava merkittävästi suurempi kuin aiemmin. Tämä on luonnollista, koska vaikuttaahan jäsenyys ja ulkomaan palveluksen kasvu nimenomaan henkilöstöön.
Naton joukkorakenne pitää sisällään joukot, operaatiot ja valmiuden. Karkealla jaotuksella voidaan puhua sodan ajan tehtävistä, vaikka joukkorakenteelle on annettu myös ”Naton rauhan ajan tehtävät” merkitys. Ruotsi lähettää pataljoonan EFP-tehtävään Latviaan. Suomen päätöksiä odotellaan.
Joukkorakenne on meille ammattisotilaille helpommin miellettävissä tehtäväksi, joka velvoittaa. On kuitenkin huomattava, että järkevintä on sitouttaa joukkorakenteeseen lähtevä henkilöstö. Ammattisotilaiden ja reserviläisten asema ovat tässä hyvin samanlainen.
Naton komentorakenteen tehtävissä ollaan enemmän normaaliajan tehtävissä. Suomella on kokemusta komentorakenteen tehtävistä, koska olimme mukana jo kumppanuusmaana. Komentorakenteeseen lähtevistä pääosa tullee olemaan 30–50-vuotiaita ruuhkavuosilla olevia sotilaita, joiden perheet lähtevät mukaan kolmen vuoden komennuksille.
Komentorakenteessa työskentelevät eivät saa etä- tai hajautettuja työpäiviä. Työ on kiinteätä esikuntatyötä. Harva sotilas lähtee yksin ja jättää perheensä Suomeen. Norfolkista käsin perheen tapaaminen on mahdotonta. Tässä mielessä ulkomaan tehtävää ei voi verrata kotimaan tietyllä tavalla joustavampaan tehtävään.
Ylen tammikuun alun jutussa Nato muuttaa Suomen armeijaa, ja sillä voi olla yllättävä vaikutus myös reserviläisiin tuotiin esille, että ”Sotilaita voidaan pian käskeä ulkomaankomennuksille”. Jutun tehnyt toimittaja oli haastatellut taustaksi vain yhtä upseeria – ei ketään toista. Asian suhteen tulee siis olla mediakriittinen.
Velvoittavuudesta ei ole olemassa tällä hetkellä mitään lakivalmistelua.
Upseerien jäsenkyselyssä enemmistö nuoremmista upseereista (luutnantti-yliluutnantti-kapteeni/kapteeniluutnantti) oli sitä mieltä, että komentorakenteen esikuntatehtävät ovat osa upseerin virkauraa ja tehtäviä. Vastaajista 67 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että komentorakenteen tehtävien on perustuttava ainoastaan vapaaehtoisuuteen. Vastaajista 43 prosentin mielestä Naton joukkorakenteen tehtävien, kuten rauhan ajan tehtävät, operaatiot, artikla viiden mukaiset tehtävät, on perustuttava ainoastaan vapaaehtoisuuteen.
Lainsäädännön valmistelutyössä haetaan verrokit läheisistä Pohjoismaista. Miksi emme ottaisi velvoittavuuteen samaa suuntaa? Henkilöstön sitouttaminen on tärkeätä. Suomen lippua ulkomailla kantava sotilas ei ole motivoitunut, jos hänet on pakotettu tehtävään. Yksin- ja yhteishuoltajille komentorakenteen tehtävä on mahdoton.
Vapaaehtoisuuden ja sitouttamisen tavoitteista ei ole mielestäni ristiriitaa työnantajan ja palkansaajien välillä. Uudessa Puolustusvoimien henkilöstöstrategiassa puhutaan myös henkilöstön sitoutumisesta ja tavoitetilan saavuttamisesta muun muassa palveluksen, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamisella. Strategiassa puhutaan myös kansainvälisten tehtävien liittämisestä sotilaiden tehtäväpolkuihin ja integroimisesta kiinteäksi osaksi tehtävä- ja seuraajasuunnittelua.
Henkilöstösuunnittelussa on hyvä kuunnella henkilöstöä. Järkevä malli on tosiaan sitouttaminen virkauran ja polkujen kautta. Ulkomaan tehtävien mahdollisuus tulisi tietyssä vaiheessa uraa ja tehtäviä tarjottaisiin osaamisen ja kompetenssin perusteella. On myös huomattava, että jos sotilas ei voi lähteä esimerkiksi perhesyistä, niin se ei voi tarkoittaa hänelle merkintää ”mustaan kirjaan”. Tarvitsemme kaikkia upseereita ja hyviä urapolun tehtäviä löytyy myös kotimaasta.
People first. Utan människor inget försvar. Ihminen edellä.
