People First -ajattelu etenee myös Puolustusvoimissa
Puolustusvoimain komentajan puhe valmistuville luutnanteille oli rohkaiseva. Puheessaan komentaja jakoi näkemyksiään uusille upseereille. Arvokasta tietoa ja ohjausta. Kiinnitin huomion myös siihen, kuinka komentaja kuvasi johtamisen filosofiaansa: ”Teknologian houkutus on suuri – se nähdään helposti pelin ratkaisijana. Taistelukentän muutos onkin merkittävä, mutta puolustusjärjestelmässä on kysymys uusien järjestelmien, innovaatioiden ja ratkaisujen sopeuttamisesta palvelemaan ydintä: sotilasta, hänen taitoaan ja kykyään. Humanware, ei pelkästään hardware tai software.”
Keskittyminen ihmiseen on odotettu muutos.
Monen vuosikymmenen ajan Puolustusvoimissa on paneuduttu materiaalisen suorituskyvyn rakentamiseen. Tälle on tietenkin perustelunsa, koska puolustusvoimauudistus aiheutti maanpuolustukselle kovat säästöt. Puolustusmateriaaliin tuli panostaa ja tehdä järkeviä hankintoja. Puolustusvoimauudistuksessa otettiin riskiä ja vähennettiin henkilöstöä sekä puhuttiin jatkuvista säästöistä. Henkilöstöä ei saatu lisää ja palvelussuhteen ehtoja voitiin kehittää vain tarkennetuissa sopimusneuvotteluissa.
Säästö ei ole kuitenkaan ainoa syy. Väitän, että kyse on myös johtamisen filosofiasta. Talvisodan syndrooma on antanut leimansa meidän ajattelullemme. ”Mennään niillä mitä on”. Eli suunnittelussa on ollut pakko huomioida aina vajaus. Budjetti on tähän asti rakennettu materiaalin, toiminnan ja henkilöstön kolmanneksiin, koska se on tuttu malli. Puolustusvoimien uudet tehtävät ja kansainvälistyminen muuttavat kuitenkin toimintaa sekä johtamisen filosofiaa. On välttämätöntä luoda kannustimia ulkomaan ja kotimaan palvelukselle.
Reserviläisarmeijamme on kustannustehokas ratkaisu, mutta nyt on mahdollisuus korjata puutteita myös palkkauksessa. Henkilöstöpositiivisuutta on huolehtia asianmukaisista korvauksista ammattisotilaille, reserviläisille ja varusmiehille.
Uudistuksia ei voi vältellä sanomalla syyksi ”turvallisuustilanteen haasteet”.
Päinvastoin juuri nyt on tehtävä uudistuksia, jotta olemme tiukan paikan tullen iskussa. Kehittämisen tarve ei pääty tähän. Ukrainasta on saatu oppia, että tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta ei todellakaan lopu sotaan. Juuri sodan aikana tarvitaan tuplasti enemmän innovointia, jotta saadaan tehtyä uusia ja parempia ratkaisuja.
Komentaja ja kenttäpiispa ovat puhuneet osuvasti myös toimintakyvyn säilyttämisen puolesta. ”Ota ensin happinaamari itselle ja auta sitten muita” kuvaa mielestäni hyvin tavoitetta, että kaikki lähtee yksilön hyvinvoinnista. Upseeriliiton selvityksissä jäsenistö kokee palautumisen ja perhe-elämän tukemisen tärkeimmiksi tavoitteiksi. Jos vahvistamme yksilöä riittävästi kovemman kuormituksen jälkeen ja tarjoamme yksilölle erilaisia joustoja perhe-elämän tukemiseksi, niin emme tarvitse happinaamaria.
Uudesta henkilöstöpositiivisuudesta on nähty jo signaaleja.
Pääesikunnan ratkaisu yleisesikuntaupseerien JSA 14 tason aloituspalkasta tukee henkilöstön rekrytointia. Pääesikunta on myös ajanut pontevasti puolison työskentelymahdollisuuksien saamista Yhdysvalloissa. Kesällä asiasta tehtiin kahdenvälinen sopimus ja lakiesitys tulee kohta eduskuntaan.
Syksylle on annettu paljon odotuksia, koska meidän on määrä valmistella operointia ja palautumista yhdessä työnantajan kanssa. Puhutaan isoista palvelussuhteen ehtojen ratkaisuista, mutta sen eteen ei kannata – kadettilupauksemme mukaisesti – ”karttaa työtä”. TKI-hengessä voidaan myös kokeilla erilaisia malleja. Ensimmäinen versio on monesti prototyyppi, josta saadaan kenttäkelpoinen vasta useammalla iterointikierroksella.
People First -filosofia tarkoittaa sitä, että keskitytään ihmiseen ja hänen tarpeisiinsa.
Yhdysvaltojen armeijassa on annettu tässä yhteydessä kritiikkiä nykyiselle mallille, jossa johtamistaidot asetetaan johtamisominaisuuksien edelle. Keskitytään erilaisten johtamisen mittareiden vahvistamiseen ja aika menee kokouksiin. Ei olla tarpeeksi joukon mukana kentällä ja kohdata heitä yksilöinä.
Myös Suomessa pyritään keventämään turhaa hallintoa. Meillä ei liene ongelmana johtamisominaisuuksien heikentäminen. Toisaalta kentän palautteessa kuulee, että ei ole riittävästi aikaa tehdä päätyötä. Uskon, että henkilöstön määrän lisääminen on paras lääke tähän. Toiseksi tulevat henkilöstöä tukevat palvelussuhteen ehdot. Kolmas onkin sitten vaikeampi eli mitä voidaan jättää tekemättä, jotta voidaan keskittyä uuteen?
Olen saanut arvostelua siitä, että olen puhunut parran ja viiksien sallimisen puolesta. Kiitän palautteesta ja muistutan samalla Herroja Vanhempia, että tämä on varsinkin nuoremmille tärkeä asia. Yksilöstä huolehtimista on tukea häntä. Partaa ja viiksiä voitaisiin kokeilla jossakin varuskunnassa. Tuskinpa toiminta vaarantuisi tai maineelle tulisi kolhuja. Voisi käydä ennemminkin niin, että tahto, taidot ja kyvyt kasvavat, kun yksilölle annetaan enemmän mahdollisuuksia.
People first. Utan människor inget försvar. Ihminen edellä. Humanware.
