Periksi ei anneta ja kaveria ei jätetä
Olen päässyt keskustelemaan Uudenmaan aluetoimiston päällikön tehtävässä lukuisia kertoja sotiemme veteraanien kanssa. Heidän terveisensä nuoremmille sukupolville ovat olleet selkeitä. Sota-aikana tärkeimpänä, kaikkia yhdistävänä tekijänä oli halu puolustaa arvokkaaksi ja oikeudenmukaiseksi koettua yhteistä isänmaata. Vaikka eri henkilöryhmillä oli erilainen tausta tai ideologia, kaikki halusivat yksissä tuumin puolustaa tätä maata, vaikka mikä tulisi vastaan. Periksi ei anneta ja kaveria ei jätetä!
Veteraanien pyyntö
Veteraanit toivovat, että yhteiskunnassa nyt vallitsevista erimielisyyksistä huolimatta, meidän pitää pystyä viemään tärkeitä asioita yhdessä eteenpäin. Kaikkien pitää voida kokea meidän maamme yhteiseksi ja puolustamisen arvoiseksi. Viimeisimmässä käymässäni keskustelussa, Rukajärven veteraani, Hannes Tuovinen esitti kaikille pyynnön. ”Meidän tulee mennä hiljentymään hautausmaille ja sankarihaudoille. Meidän tulee katsoa sankariristejä ja miettiä, miksi ja ketä ristien alla lepää. Meidän tulee muistaa ja ymmärtää, että tämä on se hinta, joka meidän vapaudestamme on maksettu. Ja se ei ole vähäinen. Meidän tulee varmistaa kaikin keinoin, että tämä kertaalleen maksettu hinta riittää.”
Tämä on väkevä ja huolestunut pyyntö sotiemme veteraanilta. Veteraanilta, joka herää yhä yli 80 vuoden jälkeen painajaisiin aukean yli hyökkäävästä vihollisesta, jota ei saa pysäytettyä.
Kadettiupseerin lupaus
Olemme kaikki kadettiupseerit luvanneet kadettilupauksen. Lupaus, jonka sisältö ja velvoittavuus avautuu monille vasta kokemuksen karttuessa ja uran myöhemmissä vaiheissa. ”…Kadettiaikanani ja sen jälkeen olkoon tunnukseni Suomen vapaus ja kansamme onni. Isien sankarimuisto säilyköön minulle pyhänä, ja sotilaan kunnia olkoon toimintani johtotähti. Ajatukseni ja tekojeni kannustimet olkoot aina ylevät ja jalot…”
Antamamme kadettilupaus on vaikuttava. Lupaus kattaa sekä edellä esitetyn veteraanien pyynnön että veteraanien lähettämien terveisten evästykset. Kadettilupauksen lunastaminen ei ole vaivatonta eikä se tapahdu ilman tukea.
Lupauksen lunastaminen edellyttää aktiivista ja avointa vuorovaikutusta upseerin, perheen, työyhteisön, esimiesten, työnantajan ja Upseeriliiton välillä.
Hyvän upseeriuden mahdollistajia
Minun aktiiviupseeri urani on päättymässä vuoden vaihteessa ja reservin peikko irvistää päivä päivältä lähempänä. Peiliin katsoessani vastaan katsoo luopumisen tuskasta huolimatta itsestään ylpeä upseeri ja sotilas. Haluan uskoa toteuttaneeni sotilasvalassa, kadettilupauksessa ja virkavalassa vannomani sekä lupaamani asiat niin hyvin, kuin mitä rauhan aikana voi ihmiseltä kohtuudella odottaa.
Hyvän sotiluuden ja mielenkiintoisen palveluksen mahdollistaneet tekijät ovat olleet koko urani ajan kunnossa.
Kannustava urakehitys ei ole tapahtunut itsestään. Upseerin uran kehittyminen mielenkiintoisten ja haastavien tehtävien kautta on tapahtunut samassa tahdissa hyvän ja tehtävänmukaisen palkkakehityksen kanssa. Taustalla on ollut työnantajan ja Upseeriliiton yhteinen ymmärrys ja neuvottelut työn houkuttelevuudesta, vaativuudesta sekä siitä maksettavasta korvauksesta. Samalla tavalla siirtoihini liittyvät muuttokorvaukset ja oikeudellinen tuki ovat olleet arvokkaana apuna uusille paikkakunnille siirtymisissä.
Koko uran ajan minulla on ollut luottavainen tunne työnantajan ja Upseeriliiton yhteisestä tahtotilasta pitää huolta ”pojistaan”. Tämä tunne on auttanut jaksamaan myös niinä haastavimpina päivinä. Kyselyiden perusteella tälle tunteelle on aivan erityistä tilausta upseerien keskuudessa myös tänä päivänä.
Yhteistyön voima
Olen ollut mukana Upseeriliiton toiminnassa ja eri tehtävissä kauemmin kuin muistankaan. Luottamus, yhteinen päämäärä ja rehellinen neuvottelu ovat mahdollistaneet aina työnantajan ja Upseeriliiton välisten neuvottelujen tuloksellisuuden – upseereiden, puolustusvoimien ja yhteiskunnan eduksi. Ei mikään sotilasjoukko kykene menestykkääseen operaatioon, elleivät omat joukot luota toisiinsa. Sama tilannekuva sekä ymmärrys resursseista ja tavoitteista ovat menestymisen avaintekijöitä. ”Eripura omissa joukoissa lyö pahemmin kuin vihollisen miekka.” Tähän meillä ei ole varaa ja tämä on myös vastoin sotiemme veteraanien alussa esitettyä evästystä.
Me haluamme kaikki yksissä tuumiin puolustaa tätä maata (ja liittokuntaa). Periksi ei anneta ja kaveria ei jätetä.
Upseerit ja Upseeriliitto ovat työnantajan kavereita, joten ei meillä ole hätää – tälläkään kertaa.
