Puolentoista vuoden neuvottelu päätökseen – Naton komentorakenteen palkkauksesta ja työajoista saavutettiin sopimus
Keväällä 2022 Suomen jätettyä hakemuksen puolustusliitto Naton jäseneksi Upseeriliitto ehdotti neuvottelua komentorakenteen palkkauksesta. Liitto lähetti neuvotteluesityksen puolustusministeriölle ja Pääesikunnalle toukokuussa 2022.
Neuvottelupyyntöön ei reagoitu ennen joulukuuta 2022, jolloin asiasta järjestettiin ensimmäinen neuvottelutilaisuus sotilasammattijärjestöjen, Pääesikunnan ja puolustusministeriön kesken. Asiasta oltiin toki yhteydessä työnantajaosapuoliin kesän ja syksyn 2022 aikana, mutta ministeriö ei nähnyt tarvetta aloittaa neuvottelua, sillä Suomen Nato-jäsenyys ei ollut vielä varmistunut.
Neuvotteluja aloitettaessa kokonaisuus jaettiin kahteen linjaan. Toisessa sovittiin neuvoteltavan komentorakenteen palkkauksesta ja toisessa muista palvelussuhteen ehdoista.
Molemmissa sopimuspöydissä oli yhteinen tavoite: rakentaa kannustava ja oikeudenmukainen järjestelmä, joka mahdollistaa henkilöstön rekrytoinnin uusiin, mielenkiintoisiin ja haasteellisiin tehtäviin.
Kun neuvottelu palkkauksesta saatiin käyntiin, aluksi sovittiin (työnantajapuolen aloitteesta), että lähdetään hakemaan Nato-palkkaukseen omaa erillistä virkaehtosopimusta. Tähän ajatukseen kaikkien sopimusosapuolten oli helppo yhtyä, koska näin sopimuskokonaisuuden kehittäminen olisi tulevaisuudessa irti kotimaan eri palkkausjärjestelmistä ja täten helpommin hallittavissa.
Huomattavasti vaikeampaa oli sopia palkkausjärjestelmän perusrakenteesta. Ainoana vaihtoehtona neuvottelupöytään saatiin kokonaispalkkausratkaisu, jossa peruspalkka kattaisi myös haittatyökorvaukset. Erityisen ongelmalliseksi koettiin tilanteet, jossa suomalaiset virkamiehet työskentelevät ulkomaisten esimiesten alaisuudessa. Työnantajapuolella oletettiin, että haittatyökorvauksiin perustuva (kotimaasta tuttu ja turvallinen) ei olisi toimiva.
Kokonaispalkkaratkaisu ei yksinkertaisuudessaan kuitenkaan ollut työntekijäpuolelle mieleen. Pelättiin, että työajanhallinnassa tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia ja suomalaiset virkamiehet ajautuvat tahtomattaan tilanteisiin, joissa työmäärä ei ole hallittavissa ja pidäkkeitä ylimääräisen työn teettämiselle ei ole riittävästi olemassa.
Sotilasammattijärjestöille oli myös huomattavan vaikea luopua tutuista erityiskorvauksista. Oli vaikeaa hyväksyä, että sotaharjoituksista, päivystyksistä ja ylityöistä ei saisi mitään lisää peruspalkan päälle.
Kun kokemusta Nato-tehtävistä ehti pitkän neuvotteluprosessin aikana kuitenkin hivenen kertyä, tarjottu kokonaispalkkaus alkoi tuntua toimivalta.
Kun vertailtiin komentorakenteessa työskentelevien toteutuneita ansioita (tuttuun lisäjärjestelmään perustuvia) tarjottuun kokonaispalkkaan, voitiin havaita, että uusi malli antaisi enemmän kuin käytössä oleva.
Kun kokonaisansiotaso oli hyväksyttävissä, ongelmaksi jäi vielä työajan seuranta sekä toimintamallit tilanteissa, joissa tuntikertymät kasautuvat kohtuuttomiksi.
Saatiin sovittua, että työaikaa seurataan aidosti ja Naton 38:n viikkotyötunnin direktiiviä noudatetaan. Poikkeaviin tuntikertymiin puututaan niiden ilmettyä ja viikkotyöaika tasoitetaan Naton ohjeistuksen mukaisesti kahden kuukauden kuluessa.
Myös sopimuskokonaisuuden jatkokehityksestä sovittiin, sillä on päivänselvää, että uuteen ympäristöön uutta sopimusta tehtäessä ei kaikkea saada kerralla oikein ja toimivaksi.
Sovittiin tarkastelupisteet kokonaisuuden jatkokehittämiseksi.
Oletettavasti lähes kaikki voivat olla tyytyväisiä palkkauksesta saavutettuun lopputulokseen. Ainakin neuvotteluosapuolille sopimuksen syntyminen oli suuri helpotus, sillä asian lykkääminen seuraavalle sopimuskierrokselle olisi tehnyt sopimuskokonaisuuden rahoittamisesta – ja siten koko sopimisesta – entistäkin vaikeampaa.
Muista palvelussuhteen ehdoista ei päästy neuvottelemaan. Valtionvarainministeriö teki asiasta omat ratkaisunsa Puolustusministeriön ja Pääesikunnan esitysten perusteella. Korvauspaketti ei ole kokonaisuudessaan huono, mutta kehitettävääkin sisältöön jäi.
Eniten kehitettävää jäi kuitenkin paketin valmisteluprosessiin – jos sotilasammattijärjestöille olisi annettu mahdollisuus osallistua aidosti asian valmisteluun, kenties sisällöstäkin olisi tullut moniulotteisempi. Ainakin se olisi ollut helpommin jäsenistölle perusteltavissa yhteisen valmistelun kautta.
