Upseeriliiton liittovaltuuston syyskokouksen avannut eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jari Ronkainen (ps.) kertoi puolustuksen syksyn alkaneen kiireellä. Syyskuun alussa valtioneuvosto antoi Puolustusselonteon 2021, jota Puolustusvaliokunta on käsitellyt aina eduskunnan tämän viikkoiseen istuntotaukoon asti.

”Puolustusselonteko, vaikka onkin viiden hallituspuolueen koalition valmistelema, pohjautuu asiantuntija-arvioihin, eikä sinänsä ole niin poliittinen dokumentti kuin mitä se voisi olla. Hyvänä, tai pikemminkin huonona vastaesimerkkinä toimii Sisäisen turvallisuuden selonteko, joka on vihreän sisäministerin varsin voimakkaan ideologisen väripesun läpikäynyt selonteko, joka siitä syystä ohittaa tai jättää tarkoituksella näkemättä monia sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavia kehityskulkuja.”

”Puolustusselonteko on eräällä tavalla veljesdokumentti ulko- ja turvallisuuspoliittiselle selonteolle, joka annettiin eduskunnalle viime vuonna ja jonka kanssa se jakaa yhteisen tilannekuvan. Istuin itse myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa/puolustuspoliittisessa seurantaryhmässä valvomassa selontekojen valmistelua parlamentaarisessa kokoonpanossa.

Siinä missä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa näkyvät nykyajan trendit kuten ilmastonmuutoksen hillintä, ihmisoikeuksien puolustaminen ja koronapandemia, niin puolustusselonteko keskittyy tarkastelemaan asioita puolustuspolitiikan ja Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta.

Maailmantilanteen vakauttamiseksi teemme päättäjinä sen, minkä voimme, niin kuin tekin omalta osaltanne teette Puolustusvoimissa turvaamalla Suomen aluetta, sen kansan vapautta ja laillista yhteiskuntajärjestystä. Tilannekuva on, kuten aiemmin kuvasin, eduskuntapuolueiden jakama ja maanpuolustuksen laajamittaista kyseenalaistamista ei tapahdu juurikaan kuin aivan laitavasemmiston osalta.

Koronapandemian syvimpään aikaan oli esimerkiksi ohimalkaisia ehdotuksia HX-hankkeen lykkäämiseksi, mutta pääministeri Marinin kunniaksi luettakoon, että hän tuolloin torppasi tällaiset omasta puolueestaan ja vasemmistoliitosta nousseet ehdotukset suorilta käsin.

Myös nyt kesällä opetusministeri Li Andersson ehdotti että, varusmies- ja siviilipalveluksen kestoa lyhennettäisiin työmarkkinanäkökulmista. Palaan varusmiespalvelukseen vielä tuonnempana puheessani, mutta palvelusajan lyhentämistä vastaan otti voimakkaasti kantaa myös puolustusvaliokunnan puheenjohtajana valtiomiesmäisesti toimiva kollegani Ilkka Kanerva.”

Olen sitä mieltä, että varusmiespalveluksen kesto syntyy maanpuolustuksellisesta tarpeesta.

”Itse näen asiat siten, että armeija on Suomen selkäranka ja Puolustusvoimat muodostaa tuen ja lihaksiston. Puolustusvoimien henkilöstöpuoli, joka nykyisyydessään vajavaisenakin on kuitenkin toimiva, ei yksin riitä. Tarvitaan myös kalustoa ympärille ja nyt olemmekin eläneet suurten kalustohankintojen aikaa.

Edellä mainittu historiallinen HX-hanke etenee hankintapäätökseen vielä tämän vuoden lopulla. Laivue 2020 -alushankkeen päätös on valmis, prosessi etenee ja alukset valmistuvat ajallaan. Samaan aikaan maavoimien kalustoa päivitetään budjetin sisältä pala kerrallaan aina yksittäisestä taistelijasta esimerkiksi nyt hankittaviin lisä-panssarihaupitseihin, joiden myötä panssarihaupitsien varusmieskoulutus pääsee alkamaan Karjalan prikaatissa tammikuussa.”

Henkilöstön riittävyys ja työssäjaksaminen on iso asia

”Olen useaan kertaan sanonut, että sotilas kyllä venyy tarvittaessa äärimmilleen, mutta kannattaako tuo venytys tehdä rauhan aikana? Upseereita koskeva työaikalaki johtaa venytykseen siten, että harjoituksissa tai meripalveluksessa työtunteja kertyy, joista palautuminen ei ole mahdollista.

Olen aktiivisesti pitänyt esillä työaikalainsäädännön kokonaisuudistusta eduskunnassa. Puolustusvaliokunnan lausunnossa hallituksen vuosikertomukseen 2020 sekä valtion talousarvioon 2021 valiokunta on tehnyt pitkälti samansisältöiset lausunnot, jossa kiinnitettään huomiota mm.  työaikalain alkuperään vuodelta 1970 ja kuinka ”nykyinen säädöspohja on valiokunnan mielestä selvästi vanhentunut ja asettaa sotilaat epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa muihin palkansaajaryhmiin. Valiokunta kiirehtii tämän lainsäädännön saattamista ajan tasalle. ”

Asia mainitaan myös Puolustusselonteon sivulla 51, muodossa: ”Lisäksi tarkastellaan Puolustusvoimien henkilöstön virka- ja työehtojen kehittämismahdollisuuksia rahoitusresurssien puitteissa. Henkilöstömäärällä on kriittinen vaikutus työssä jaksamiseen.”

Työaikasäännöstön ongelmat ovat käytännössä noteerattu, mutta vaatii jatkoneuvotteluja, jotta sitä päästäisiin merkittävästi uudistamaan.”

Toinen tunnistettu kipukohta henkilöstön osalta on mitoitus: 8 000 ammattisotilasta ja 4 000 siviiliä ei vastaa Puolustusvoimien laajenevaa tehtäväkenttää.

”Edes hallitusohjelman henkilöstölisäykset, jotka ovat toki hyvä suunta, eivät riitä vastaamaan henkilöstötarpeeseen. En ole huolissani niinkään varusmieskoulutuksen tasosta, mutta reserviläisten kouluttaminen on jäämässä tavoitteestaan. Henkilöstön määrä suhteutettuna siihen, että kertausharjoitusten määrä nousee 20 prosentilla hallituskauden loppuun mennessä vuoden 2019 tasosta ei ole mahdollinen yhtälö.

Puolustusvoimilta ei voi kuitenkaan odottaakaan koko maanpuolustuksen tai edes reserviläistoiminnan kannattelemista omilla harteillaan. Vapaaehtoistoiminnan rooli Suomessa on merkittävä, ja siinä tärkeässä osassa on MPK. Vapaaehtoisella toiminnalla voidaan pitää motivoituneet reserviläiset ja maanpuolustuksesta kiinnostuneet vapaaehtoiset menossa mukana. Laki MPK:sta uudistui vuonna 2020, jolloin korona sotki paljon asioita ja uudistuksen käytännön vaikutuksia on syytä seurata normaalioloissa ja pidemmän aikaa.

Näiden erilaisten haasteiden ristivedossa puolustusministerinä tämän vaalikauden toiminut Antti Kaikkonen on mielestäni suoriutunut hyvin.”

Työ yleisen asevelvollisuuden kehittämisestä sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeista aloitettu

”Omaa työtäni on värittänyt Asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuutta täyttämistä selvittävässä parlamentaarisessa komiteassa työskentely. Tehtävänantona oli yleisen asevelvollisuuden kehittäminen sotilaalliseen maanpuolustuksen tarpeista. Työ alkoi kuvauksen laadinnalla maanpuolustusvelvollisuudesta sekä asevelvollisuuden, siviilipalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykytilasta. Tavoitteina oli mm. siviilipalveluksen aikana hankitun osaamisen hyödyntäminen, kutsuntajärjestelmän kehittäminen ja kansalaispalvelumallin arviointi.

Työryhmän toimintakausi päättyi vastikään lokakuun viimeisenä päivänä, ja julkisuuteen on jo noussut komitean esitys naisten osallistumisesta kutsuntoihin. Esityksen taustalla vaikuttaa huoli ikäluokkien pienentymisestä ja varusmieskelpoisten miesten vähenemisestä ikäluokissa. Työryhmän raportti on vielä puhtaaksikirjoitusvaiheessa, enkä valitettavasti en voi vielä tässä kohtaa kertoa mitä kaikkea se pitää sisällään. Se kuitenkin noudattaa pitkälti niitä ajatuksia mitä itsellänikin on maanpuolustushenkisenä ihmisenä.”

Raportin julkaisuajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta vahvoina alueina raportissa tulee olemaan naisten vapaaehtoinen palvelus ja siviilipalveluksen liittäminen maanpuolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen.

”Työryhmätyöskentelyssä nousi esiin mielipide-eroja puolueiden välillä, mutta niitäkään en pysty kuvaamaan vielä sen tarkemmin.”

Ronkainen: Kyberturvallisuus tulisi keskittää valtioneuvoston kanslian alaisuuteen

”Viime vuosien uutena trendinä kokonaisturvallisuuden kannalta on kyberuhat, sekä niihin varautuminen ja ennaltaehkäisy. Haasteena Suomessa on se, että kyberturvallisuuden kenttä on sirpaleinen ja jokainen toimiala tekee itsenäisesti omaa työtänsä. Mielestäni kyberturvallisuus tulisi koordinoidusti keskittää valtioneuvoston kanslian alaisuuteen, jonne kerättäisiin omien toimialojensa parhaat osaajat.

Loppuun nostan vielä yhden seikan, jota olen henkilökohtaisesti pyrkinyt pitämään esillä: Ottawan maamiinat kieltävään sopimukseen liittyminen oli huono päätös. Miinat ovat tehokas pelote hyökkääjälle ja sopii Suomen puolustusstrategiaan, laajaan ja harvasti asuttuun maahamme sekä peitteiseen ympäristöön. Perusteena sopimukseen liittymiselle oli miinojen jääminen maastoon. Suomessa miinoitteiden merkintä hoidetaan hyvin ja kerätään jälkeenpäin pois. Korvaavia järjestelmiä on kehitetty, mutta kustannustehokkuudessa mikään ei voita jalkaväkimiinaa.

Tällä hetkellä taitaa olla kuitenkin turha haaveilla, että tätä onnetonta päätöstä tullaan perumaan. On siis mukauduttava tilanteeseen, joka meillä nyt on”, kansanedustaja Jari Ronkainen päätti avauspuheenvuoronsa.