Katajanokan Kasinolla Helsingissä juhlittiin tänään Sotilasaikakauslehden 100-vuotista taivalta. Lehden julkaisemisesta päätettiin samaan aikaan kuin Upseeriliiton perustamisesta vuonna 1918.

(Juhlajulkaisun latauslinkki uutisen lopussa.)

Säännöllisesti lehti alkoi ilmestyä vuonna 1921 jatkuen tähän päivään. Taukoa ilmestymisessä on ollut ainoastaan talvi- ja jatkosodan aikaan. Onkin komea saavutus, että lehteä on toimitettu ja kustannettu jo sata vuotta.

Sotilasaikakauslehden 100-vuotiselta taipaleelta ei vauhtia eikä vaarallisia käänteitä puutu. Niistä sekä upseerien edunvalvontatyön muutoksista ja vahvistumisesta voi lukea juhlanumerosta, joka saapuu jäsenille postitse viikon sisällä.

”Lehden upea historia on ollut mahdollista innostuneen ja osaavan toimituksen, lukijoiden sekä kirjoittamiseen paneutuneiden aktiivisuuden avulla”, kiittää Sotilasaikakauslehden päätoimittaja, eversti Martti Lehto.

Miksi upseereilla on oma lehti?

Onko meillä digiaikana aikaa lukea printtilehteä, kun sähköisiä viestintäkanavia on lukuisia? Millaista sisältöä lehdessä pitäisi olla, jotta se kiinnostaa ja herättää keskustelua? Entä millaiselta sen pitää näyttää, jotta siihen tartutaan?

Näitä asioita kustantajan pitää miettiä jatkuvasti, Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita aloitti juhlapuheensa Sotilasaikakauslehden 100-vuotisjuhlissa Katajanokan Kasinolla Helsingissä.

”Mennään ajassa ensin vähän matkaa taaksepäin. Nuori pääkaupunkiseudun ympäryskunnassa asuva lukiolainen oli hyvin tyytyväinen, kun sai viettää välillä stadipäivää. Nauttia kulttuurista ja käydä kahviloissa. Tällaisen päivän kohokohta oli monesti Sotilasaikakauslehden ostaminen Akateemisesta.

Lehdessä käsiteltiin turvallisuuspolitiikkaa ja maanpuolustusta virkistävällä tavalla. Eniten kiinnosti se, että lukemalla SALia pääsi pintaa syvemmälle siitä, mitä upseeristo ajattelee. Lehden edunvalvontaosio eli keltaiset sivut taas kiinnostivat siksi, että upseeriston vaikeatkin aiheet tuotiin esille. Lukiopojasta ei tullut valtsikan opiskelijaa, vaan hän päätyi Suomen ryhdikkäimpään yliopistoon. Voi olla, että yksi syy oli lehden kirjoitukset.”

Nykypäivän upseerin on osattava viestiä ja kirjoittaa

Viita kertoi puheessaan, miten hänestä tuli Sotilasaikakauslehden kirjoittaja.

”Aloitin pääluottamusmiehenä liiton toimistolla maanantaina ja torstaiksi piti kirjoittaa ensimmäinen oman palstan juttu. Haastattelin yleisesikuntaupseerikurssin kavereita ja tein jutun, jonka kantavana voimana olivat upseerin siirtokorvaukset ja henkilöstön jaksaminen. Päätin ytimekkäästi: Myös puolustusvoimauudistuksessa tulee pitää mielessä vanha toteamus: ”Koti, uskonto ja isänmaa, joka lienee myös ihmiselämän arvojen tärkeysjärjestys.”.

Kynä on miekkaa vahvempi – ja tietokone rynkkyä.

”Tekemällä oppii. Toivottavasti myös kirjoittamaan. Nykypäivän upseerilta ei kuitenkaan vaadita vain kirjoitustaitoa, vaan myös halua ja kykyä viestiä monissa eri kanavissa.”

Sotilasaikakauslehteen kirjoitetaan tunteella ja kriittisesti

Sotilasaikakauslehdessä kirjoitetaan ensisijaisesti upseereille sekä maanpuolustuksesta, rajaturvallisuudesta sekä turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneille.

”Toki haluamme, että päättäjät lukevat, mitä upseeristolla on mielessään. Olemme kirjoittaneet tuntojamme sydämellä ja monesti on mukana kritiikkiä.

Muistan kun käsittelimme puolustusministeriön työryhmässä upseerin matkustamista. Ministeriölle ja pääesikunnalle ei kelvannut, että upseeri olisi voinut käyttää taksia kotimatkaansa, vaikka mitään muuta kulkuvälinettä ei ollut mahdollista käyttää.

Ministeriön edustaja totesi lopuksi, että eikö ne voisi mennä vaikka polkupyörällä. Tein asiasta pontevan jutun lehteen ja vaimoni otti kuvan, jossa olin virkapuku päällä matkalaukkujen sekä suksien kanssa fillarin selässä.

Seuraavalla työryhmän kierroksella samainen ministeriön virkamies totesi, että täytyykin olla varovainen mitä sanoo, koska sen saa lukea heti lehdestä. Taksin käyttö muuten sallittiin jatkossa.”

Upseerit tarvitsevat ja ansaitsevat jäsenlehtensä

”Edunvalvonta on meille upseereille ja Upseeriliitolle tärkeä asia. Aiemmin lehteen painettiin kaikki, mitä haluttiin tiedottaa jäsenistölle. Viime metreille ennen dead linea viimeisteltiin edunvalvonnan viimeisiä neuvottelutuloksia. Nyt Upseeriliitolla on käytössään monta omaa viestintäkanavaa. Erityisen tärkeitä ovat myös julkiset tiedotusvälineet ja sosiaalinen media.

Menestyvän organisaation pitää kuitenkin uudistaa toimintaansa jatkuvasti. Samalla tavalla myös lehtemme on uudistuttava. Olemmekin aloittaneet Sotilasaikakauslehden uudistustyön, ja ensimmäinen numero ilmestyy ensi vuoden helmikuussa.

Sotilasaikakauslehdessä on ollut perinteisesti paljon artikkeleja. Uudistuksessa haemme nykyaikaiselle military-aikakauslehdelle sopivaa luettavuutta, keveyttä ja kuvitusta. Palvelemme lukijaamme edelleen terävillä jutuilla ja kannanotoilla. Teemme enemmän henkilöhaastatteluja ja kirjoitamme lisää muun muassa kansainvälisistä asioista.”

Olen hyvin ylpeä satavuotiaasta Sotilasaikakauslehdestä. Mutta kuten menestyvän organisaation, myös lehden on uudistuttava.

”On selvää, että Upseeriliiton jäsenet tarvitsevat edelleen jäsenlehteään. Toivon, että lehteämme luetaan jatkossa enemmän myös päättäjien, median ja muiden meille tärkeiden sidosryhmien keskuudessa. Toivon, että tavoitamme edelleen myös lukioikäiset lukijat”, puheenjohtaja Ville Viita päätti juhlapuheensa.