Sisäisesti ja ulkoisesti vahvan Suomen peruskalliona on vakaa ja turvallinen yhteiskunta. Se ei ole selviö tai pysyvä asiaintila, vaan sitä pitää rakentaa ja vaalia joka päivä.

Turvallisuusympäristömme on muuttunut entistä vaikeammaksi. Hybridiuhkien aika osoittaa, että suomalainen kokonaisturvallisuusajattelu on oikea tapa ajatella turvallisuutta. Esimerkiksi Itämerellä liikennöivä Venäjän ns. varjolaivasto on uhka kriittiselle infrastruktuurillemme sekä jatkuva ympäristöuhka.

Rajanveto sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä on veteen piirretty viiva. Itärajaa ja Itämeren tilannetta seurataan maalla, merellä ja ilmassa koko ajan. Vaikkapa viimeaikaisiin kaapelirikkoihin reagointi kertoo konkreettisesti, että turvallisuudesta huolehditaan ympäri vuorokauden ja juhlapyhinäkin. Varautumisemme ja viranomaisten yhteistoiminta on ensiluokkaista. Tätä yhteistyötä pitää vaalia ja varata sille riittävät resurssit.

Henkinen huoltovarmuus

Yhteiskunnan varautumisen rinnalla korostuu myös kansalaisten henkisen kestävyyden merkitys. Kuten tasavallan presidentti Stubb tiivisti uudenvuoden puheessaan, ”Turvallisuus on myös kulttuuria, koulutusta ja sivistystä. Ne suojaavat meitä hybridivaikuttamiselta ja propagandalta. Ne ovat henkistä huoltovarmuutta. Sitä, mikä on Suomessa puolustamisen arvoista. Yhteistä, jaettua, koettua.”

Koulutus antaa suomalaisille eväitä arkeen ja kriisien varalle, edistää yhteiskuntamme eheyttä ja luo perustan sen taloudelliselle kestokyvylle. Suomen puolustuksen ja turvallisuuden tärkein tekijä on meissä kaikissa itsessämme. Kun keskuudessamme vallitsee riittävä luottamus ja yhtenäisyyden tunne, tahto puolustaa maatamme säilyy kaikissa oloissa vahvana.

Jokainen kokee maamme puolustamisen arvoiseksi, kun huolehdimme kaikissa oloissa toimivasta demokratiasta, vahvasta oikeusvaltiosta, hyvästä hallinnosta sekä riippumattomasta ja moniarvoisesta tiedonvälityksestä. Jos yhteiskunnallinen koheesio heikkenee, vihapuhe valtaa yhä lisää alaa ja luottamus rapautuu, se palvelee muita tahoja kuin meitä suomalaisia ja menestystämme.

Arjen turvallisuus

Jotta sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden viranomaisemme, joihin kuuluvat Poliisi, Hätäkeskuslaitos, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat, voivat kaikkina aikoina hoitaa kunnialla tehtävänsä, taloudellisten ja henkilöstöresurssien sekä toimintaa määrittelevän lainsäädännön pitää olla kunnossa.

Sisäisestä turvallisuudesta ja oikeudenhoidosta on säästetty maltillisemmin kuin julkisesta hallinnosta yleisesti. Silti esimerkiksi poliisissa joudutaan tekemään kovaakin priorisointia, vaikka poliisien määrää ollaan hieman lisäämässä. Nykyrahoituksella hallitusohjelman 8 000 poliisin tavoitteesta jäädään noin parilla sadalla. Poliisikoulusta valmistuvien määrä ei riitä korvaamaan eläköityviä ja muille aloille siirtyviä poliiseja. Parhaassakin tapauksessa olemme kaukana Akavan tavoittelemasta 8 400 poliisista, saatikka muiden Pohjoismaiden tasosta verrattaessa poliisien määrää asukaslukuun.

Tehtävien lisääntyessä työssä on pakko tehdä valintoja. Kun vakavat ja henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset pyritään aina selvittämään, ajaudutaan tinkimään esimerkiksi poliisin ennalta estävästä työstä. Tämä on väärä suunta aikana, jolloin nuorisorikollisuus on kasvussa ja ongelmiin pitäisi päästä tarttumaan ajoissa ja moniammatillisesti. Siksi koulujen, vanhempien, sosiaalityön, järjestöjen ja poliisin yhteistyötä pitäisi lisätä.

Mitä niukemmat resurssit viranomaisilla on suhteessa työmäärään, sitä tärkeämpää on panostaa työhyvinvointiin. Puheiden ja periaatelinjausten sijaan tarvitaan konkreettisia toimia esimerkiksi psykososiaaliseen kuormitukseen puuttumiseksi.

Turvallisuuden tuottajien ammattien houkuttelevuudesta on huolehdittava. Palkkauksen sekä työolojen ja -ehtojen pitää vastata työn vaativuutta ja koulutusta.

Ihmiset tekevät puolustuksen

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Nato-jäsenyytemme ovat muuttaneet ulkoista turvallisuusympäristöä voimakkaasti ja pysyvästi. Tuoreen puolustusselonteon mukaisesti Suomen pitää pystyä vastaamaan jatkuvaan ja laaja-alaiseen vaikuttamiseen, pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen sekä pahimmillaan vuosia kestävään sodankäyntiin kansallisin voimavaroin ja osana Natoa.

Tarvitsemme tulevaisuudessakin parlamentaarisen sitoutumisen puolustuksen rahoituksen tasoon. Puolustusbudjettimme pitää jatkossakin täyttää Nato-jäsenyyden velvoitteet. Resurssit pitää kohdentaa pitkänjänteisesti toimivana kokonaisuutena henkilöstöön, materiaalihankintoihin ja toimintaan.

Ihmiset ovat puolustuksessakin tärkein voimavara.

Puolustusselonteon alkava eduskuntakäsittely on loistava paikka linjata henkilöstön määrästä ja työssä jaksamisesta. Kuten puolustusvaliokunta on aiemmin todennut, selonteossa linjauksiin sitoutuu koko eduskunta myös parlamentaarisen seurantaryhmän kautta.

Puolustusselonteossa on huomioitu hyvin henkilöstön lisätarvetta. Riittävä määrä osaavaa, motivoitunutta ja työssään jaksavaa henkilöstöä takaa tehtävien hoitamisen kaikissa valmiustiloissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Akavan jäsenliitot Upseeriliitto ja Päällystöliitto yhdessä maanpuolustusjärjestöjen kanssa katsovat, että puolustusvoimien henkilöstömäärää tulee kasvattaa kaikissa henkilöstöryhmissä. Esimerkiksi upseerien määrän lisätarve on noin 500, mikä on seurasta ennen kaikkea Naton komentorakenteen tehtävistä.

Henkilöstömäärän ohella suuri merkitys sotilaiden jaksamiseen on palautumisella.

Puolustuselonteon myötä henkilöstön vahvemmassa huomioimisessa pitää edetä konkreettisiin toimiin. Henkilöstön suorituskyky varmistetaan uudistamalla Puolustusvoimien työaikalaki tai kehittämällä yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa sotilaallista harjoitusta ja meripalvelusta tasolle, jossa palautuminen varmistetaan.

Samoin ulkomaan palveluksen ehtoja pitää kehittää kannustaviksi ja yhdenvertaisiksi. Ammattisotilaat ja reserviläiset saadaan sitoutettua ulkomaan tehtäviin parhaiten kiinnostuksensa ja vapaaehtoisuuden kautta.

Maria Löfgren
Akavan puheenjohtaja
Jyrki Lukkarinen
Päällystöliiton puheenjohtaja
Jari Nieminen
Tullivirkamiesliiton puheenjohtaja
Jonne Rinne
Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL:n puheenjohtaja
Ville Viita
Upseeriliiton puheenjohtaja