Siirry sisältöön

Blogit

Upseerit eivät ole yksittäistapauksia – kenen on vastuu ja valta?

1.9.2021
Mika Ylönen

Kysyimme jäseniltämme työstä palautumisesta, unesta ja nukkumisesta sekä työtunneista sotilaallisessa harjoituksessa ja meripalvelussa. Vastausten määrän ja sisällön perusteella on täysin selvää, etteivät ongelmat jaksamisessa ja palautumisessa ole yksittäistapauksia. Kyselyn tuloksia on analysoitu liiton ulkopuolella, ja ne ovat vakuuttaneet muutoksen tarpeesta myös keskusjärjestömme Akavan.

Kyse ei siis ole muutaman yksilön kokemasta uupumuksesta, vaan ikivanhan järjestelmän jälkeenjääneisyydestä. Työtä ei voi enää teettää niin, ettei siitä kerry vastikkeellista vapaata.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa mietinnössään, että erityispalvelussa työhön sidonnainen aika voi muodostua kohtuuttomaksi, ja Puolustusvoimien työaikalaki on tarkoitus saattaa ajan tasalle. Eduskunnan puolustusvaliokunta toteaa puolestaan omassa mietinnössään, että nykyinen säädöspohja on vanhentunut ja se asettaa sotilaat epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa muihin palkansaajin. Lisäksi valiokunnan jäsenistä useat ovat kertoneet henkilökohtaisena mielipiteenään, että epätasa-arvosta on päästävä eroon.

Kevään tarkentavissa virkaehtosopimusneuvotteluissa sovittiin vaativuusluokkien JSA 15 ja JSA 16 siirtymisestä keskijohtoon, jolloin niihin kuuluvat ovat oikeutettuja keskijohdon työaikakorvauksiin. Se parantaa työaikasuojelua, muttei kuitenkaan riitä. Me Upseeriliitossa olimme valmiita neuvottelemaan asiasta myös sotilaallisen harjoituksen ja meripalvelun työajan osalta. Ratkaisu olisi vaatinut erillisen rahoituksen. Viime vuonna voimaan tulleen yleisen työaikalain uudistuksessa rahoituksesta ei sovittu uudistamisen yhteydessä, vaan jollain ihmeellisellä tavalla sitä seurataan jälkikäteen osana valtiontalouden kokonaisuutta.

Tilanne on hassu: valtio ei halua uudistusta, mutta poliitikot haluavat. Asia ei etene, sillä vastuun ottajaa ei tunnu löytyvän. Rahoitus lienee uudistuksen akilleen kantapää, minkä kaikki osapuolet tiesivät jo silloin, kun sotilaat potkittiin ulos yleisen työaikalain uudistamisen piiristä. Hankalalta tuntuvia asioita ei todellakaan kannata lykätä, sillä ne löytyvät aina edestä. Niin nyt tämäkin asia.  

Koska sotilaiden työaikasuojelun kehittämisestä ei ole haluttu neuvotella, on vaikea kuvitella, että olisi olemassa muuta ihmetemppua kuin päivittää vuodelta 1970 peräisin oleva Laki puolustuslaitoksen virkamiesten työajasta ja korjata sen puutteet. Upseeriliiton ratkaisu on, että työaikamerkinnät on saatava vastaamaan nykypäivää ja työstä on kerryttävä palauttavaa vapaata. Lisäksi on huolehdittava, että viikkolepo huomioidaan myös harjoitusten osalta.

Papereita on vaihdettu, poliitikoilla avustajineen on tietoa riittävästi ja agenda on varsin selvä. Mutta mitä me odotamme? Kenellä on vastuu siitä, että sotilaiden palautuminen taataan rauhan ajan työssä?Kenellä on puolestaan valta seisoa jarrun päällä 2020-luvulla?

Mika Ylönen

Edunvalvontapäällikkö