Vauhtia ja vaaran paikkoja
Suomen talous sakkaa jälleen kerran. Tämä ei ole ainakaan itselleni mikään uutinen. Eihän meillä ole ollut lihavia vuosia niin pitkään kuin muistamme. Suomen talouden tuottavuuden ongelmat heijastuvat kaikkeen ja myös puolustuksen toiminnan tasoon kohdistuu paineita.
On selvää, että liittoutuminen vaatii panostuksia muuhunkin kuin materiaaliin. Pelkkä tekoäly ei riitä, ihmistä tarvitaan edelleen. On perusteltua kysyä, millaista osaamista tarvitsemme tulevan vuosikymmenen kuluessa.
On niin ikään selvää, että henkilöstön määrää täytyy lisätä, olemmehan Naton etulinjan valtio. Vasteen on oltava vakuuttava ja kestokyvyn uskottava. Nato vaatii resurssia; pelkkä neuvottelujen virastoerä ei riitä henkilöstön uusiin tehtäviin ja vastuisiin.
Naton puolustus ja pelote vaativat riittävän henkilöstön – jonka saamiseksi palvelussuhteen ehdot on oltava kunnossa. Upseeriliitolla on malleja ja laskelmia asioiden järjestämiseksi.
Palvelussuhteen ehdoista on syytä käydä aitoa vuoropuhelua henkilöstön edustajien kanssa.
Meillä on useita erilaisia sopimuksia, jotka on räätälöity erilaisiin ulkomaanpalveluksen muotoihin. Naton joukkorakenteeseen ei sovellu sotilasarvon perusteelta määritettävä palkkaus. Julkisella sektorilla palkkaus määräytyy tehtävän mukaan. Niin kauan, kun joukkomme työskentelevät normaalioloissa, on palkkaukseen sovellettava joko olemassa olevaa sopimuspohjaa tai neuvoteltava uusi.
Jos kapteeni sijoitetaan majurin tehtävään, niin hänelle maksetaan tällä hetkellä Naton komentorakenteen tehtävissä kapteenin palkkaa, eikä tehtävän vaativuuden mukaista majurin palkkaa. Olemme saaneet palautetta, että tämä ei toimi eikä motivoi vaativan tehtävän Nato-tehtävän hoitajaa.
Kotimaassa palkkaus perustuu tehtävän vaativuuteen ja huomioi virkamiehen kokemuksen ja koulutuksen. Jotkin asiat ovat myös hyvin, kuten esimerkiksi upseereiden tehtävän vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmä (JSA).
Lisäksi on pohdittava, onko toisen valtion alueen turvaaminen pelkkää virkamatkailua. Kuinka paljon olemme lähettäneet virkamiehiä sotavarusteissa ja aseistettuna virkamatkailemaan? Oman tietoni mukaan ei paljoakaan. Jos joku valtion virkamies tai poliitikko ajattelee, että näin tehdään jatkossa, on perusteltua keskustella ensin kanssamme.
Sotavarusteissa ei lähdetä virkamatkalle.
Emme usko, että pelkkä päiväraha on oikea kompensaatio siitä, että osana joukkoa olet valmis voiman käyttöön. Kotimaan ja ulkomaan tehtävässä on eroa ja se on neuvottelukysymys.
Kansainvälisen avunannon ja vastaanottamisen lain (KAAVA) sopimusta on moitittu epäsopivaksi Naton rauhan ajan tehtävissä. En täysin ymmärrä ajatusta. Sopimus on hyvä ja se antaa mahdollisuuden neuvotella myös niistä palkkakertoimista ja ajasta, jolloin operaatio täyttää sotilaallisen operaation tunnusmerkit.
Romanian ROMEO24-operaation osalta Puolustusministeriö lähti jyräämään asiaa sopimuksen tulkinnallaan, ilman kunnollista neuvottelua. Tätä mallia ei kannattaisi jatkossa toistaa, vaan hakea ratkaisut yhteisvoimin.
Odotamme jännittyneinä, mitä tulevaan valtioneuvoston puolustusselontekoon kirjoitetaan henkilöstöstä. Olemmeko vain kokonaisuus, josta huolehditaan annettavien resurssien puitteissa vai jotain tavoitteellisempaa.
Miten selonteko varmistaa sotilaiden rekrytoinnin? Entä kuinka varmistetaan halukkuudet kansainvälisiin tehtäviin? Pakolla vai jollakin muulla paremmin motivoivalla tavalla? Kuinka reserviä sitoutetaan joukkorakenteeseen?
Upseeriliitto tarjoaa kysymyksiin ratkaisuehdotuksia ja selonteon kirjoittamisen haasteeseen tukea.
