Valtioneuvosto on ottanut aktiivisen roolin puolustuksen asioissa, ja pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelma sisältääkin useita upseereille myönteisiä kirjauksia. Hallitusohjelmassa luvataan varmistaa sotilaiden työssäjaksaminen sekä riittävä henkilöstön määrä. Seuraavassa puolustusselonteossa määritellään pidemmän aikavälin tavoitteet Suomen puolustukselle. Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) on sitoutunut kehittämään Puolustusvoimia määrätietoisesti.

Hallitusohjelman tavoite lakisääteisestä vientivetoisesta työmarkkinamallista on kuitenkin ongelmallinen. Esitetyssä mallissa vientialat määrittäisivät työmarkkinakierroksen palkankorotusten tason. Niiden yli ei mikään muu ala pääsisi – edes sovittelun kautta. 

Varmasti moni meistä kannattaa hallituksen uudistuksia. Haluamme valtion talouden ja työllisyyden nousuun sekä verotusta kevyemmäksi. Mutta valtiosektorin neuvottelut työmarkkinalaitoksen johdolla ovat oma kokonaisuutensa. Neuvottelupöydässä käsitellään valtion virkamiesten palkkausta ja seurataan sen kehitystä. Yksityisellä sektorilla on mahdollisuus palkkaliukumiin, mutta valtiolla on kiinteä omiin palkkausjärjestelmiin perustuva malli.

Upseerien palkkoja ei voi päättää jatkossakaan Hakaniemessä eikä Etelärannassa. 

Sotilailla on omat palkkausjärjestelmät ja sopimukset, joita on kehitetty vuosikymmenten ajan. Sopimusten tekstikysymykset, kuten muutto- ja siirtoasiat, ovat isossa roolissa neuvotteluissamme ja vievät neuvottelujen varallisuutta. Jos julkisella sektorilla olisi palkkaneuvottelujen kattona vientimalli, niin saattaisimme jäädä jälkeen muista aloista ja upseerien rekrytointi vaikeutuisi. 

Blogini ei ole poliittinen kannanotto. Mutta jos en tuo esille haasteita, emme hoitaisi omaa edunvalvontaamme kunnolla. On selvää, että meidän tulee huolehtia upseerien palkkauksen kilpailukyvystä. Sen eteen ei tee työtä kukaan muu kuin Upseeriliitto ja neuvottelujärjestömme JUKO. 

Keskusjärjestömme Akava on esittänyt hallitukselle sopimisen tietä. Puheenjohtaja Maria Löfgren sekä varapuheenjohtajat Jari Jokinen, Katarina Murto, Ville-Veikko Rantamaula ja Mikko Salo viestivät ratkaisuja rakentavalla tavalla. Työministeri Arto Satosen (kok.) kannattaa kuunnella Akavan liittoja eikä romuttaa sopimusjärjestelmää. Asioita kannattaa valmistella yhdessä. 

Hallituspuolueet kertoivat kevään hallitusohjelmaneuvotteluissa, että työelämän lobbareita ei nimetä mukaan neuvotteluryhmiin. Niin siinä sitten myös kävi: työmarkkinoiden osaajat jäivät näissä asioissa Säätytalon sisäpiirin ulkopuolelle ja lopputulos on hyvin yksipuolinen.

Jos esitetty vientimalli viedään käytäntöön, niin sovittelujärjestelmällä ei ole enää mitään merkitystä. Valtakunnansovittelijalla ei ole keinoja tehdä esityksiä työmarkkinariidoissa, jos palkkauksen katto on päätetty valmiiksi muualla. Valtion pitkäaikaista palkkaohjelmaa on vaikea rakentaa, jos palkkauksen taso tulee muualta ja määritellään aina jokaisella kierroksella erikseen. 

Nyt on toteutumassa juuri päinvastainen mitä poliitikot ovat hokeneet: ”politiikka ei puutu työmarkkinoiden neuvotteluihin”. Jos niin kuitenkin kävisi, seuraava hallitus avaisi todennäköisesti lainsäädännön ja kääntäisi asioita eri suuntaan. Tarvitsemme pitkäjänteistä ja tasapainoista työelämän kehittämistä.

Hallituksen kannattaa kuunnella akateemisia äänestäjiä.