Raha ratkaisee myös upseerin elämässä – mutta kaikkea ei rahallakaan saa
”Kyllä seteli saa kädet kutiamaan
Monen järjen vie, se on onnen tie
Raha
Raha ratkaisee
Takaa menestyksen, korvaa rakkauden
Raha ratkaisee
Raha ratkaisee”
Lauluntekijät: Irwin Goodman / Vexi Salmi
Raha ratkaisee, lauloi Irwin viisi vuosikymmentä sitten, mutta sanat ovat ajankohtaiset tänäkin päivänä. Alkuvuonna rahasta puhuttiin paljon Upseeriliitossa, kun puolentoista vuoden neuvottelumaraton Naton komentorakenteen palkoista saatiin päätökseen.
Sopimuksen mukaan komentorakenteessa työskenteleville maksetaan kokonaispalkkaa, mikä ei ollut liiton ykköstavoite. Neuvottelijamme saivat läpi kuitenkin tärkeän kirjauksen, että sopimusta tarkastellaan ja kehitetään, kun kokemusta Natossa työskentelystä on kertynyt enemmän. Sopimus allekirjoitettiin, vaikka se vähän kirpaisikin.
Kukaan, joka on seurannut uutisia, ei ole välttynyt kuulemasta sanaparia ”kipeitä päätöksiä”. Niistä saatiin tuta, kun Petteri Orpon (kok.) hallitus kertoi kehysriihi-infossaan miljardien eurojen säästötalkoista, joihin kaikkien on osallistuttava.
Yksi poikkeus kuitenkin mainittiin erikseen: ammattisotilaat. Hallituksen selkeä linja on, etteivät säästöt koske puolustusvoimien henkilöstöä. Eikä säästämisen varaa olisikaan, sillä sotilaita, erityisesti upseereja, tarvitaan päinvastoin lisää. Hallitusohjelmassakin linjataan, että ”Tarvittavaa henkilöstöä lisätään suunnitelmallisesti”.
Kirjauksen perusteella voisi ajatella, että puolustus on immuuni säästöille ja turvallisuustilanteen kiristyessä kukkaronnyörejä pikemminkin löysätään. Jonkinlaisena suojuksena voi joku pitää sitäkin, että Suomi liittyessään Natoon sitoutui käyttävänsä puolustusmenoihin vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.
On kuitenkin varauduttava, että ”puolustuskin ottaa jossain vaiheessa iskua, sillä konkurssikypsän valtion kantokyky ei kestä”. Näin sanoi Pääesikunnan suunnittelusektorin johtaja, everstiluutnantti Tommi Sikanen tipauttaessaan kuulijansa todellisuuteen luottamusmiesten ja osastojen puheenjohtajien neuvottelupäivillä.
Puolustuksella ei ole avointa sekkiä, vaan Valtion työmarkkinalaitos antaa mandaatin, mihin on varaa ja mihin ei. Silloin kun valtiovarainministeriöstä sanotaan ei, se tosiaan tarkoittaa ei. Karu evidenssi saatiin, kun Nato-tehtävien palvelussuhteen ehdot lyötiin pöytään.
Myös sotilaalla on oikeus sanoa ei, jos se tarkoittaa, että palkkapussi pienenee ulkomaan tehtävässä. Rahan merkitystä ei voi ylenkatsoa; onhan useimmiten kyse koko perheen toimeentulosta.
Viivan alle jäävää on helppo tuijottaa, mutta kaikkea ei voi mitata euroissa. Kolikolla on toinenkin puoli.
Nato-tehtävästäkin voi tulla rikkaampana takaisin, kuten kävi Jyrkösen perheelle. Minulla oli ilo haastatella heitä juuri ilmestyneeseen Sotilasaikakauslehteen. Heidän kokemuksiaan kansainvälisyydestä ja Stronger together -yhteenkuuluvuudesta ei saisi rahallakaan. Ulkomaanvuosina hankittu kielitaito ja kokemus kansainvälisyydestä kasvavat korkoa myös lasten koko loppuelämän.
Tällaiset haastattelut ja jäsenten kohtaamiset ovat parasta työssäni Upseeriliiton viestintäpäällikkönä. Sydäntä lämmitti myös juttutuokio nuoren upseerin kanssa neuvottelupäivillä.
Kysyin, kiinnostaisiko häntä Nato-tehtävät. Kysymys ei ollut vielä ajankohtainen, kenties viiden vuoden päästä. Hänen päällimmäinen toiveensa kuitenkin oli, että viiden vuoden päästä mielessä on paljon tärkeämpiä kysymyksiä kuin työhön liittyvät.
Vaikka raha ratkaisee, Irwin erehtyi laulaessaan, että se ”Takaa menestyksen, korvaa rakkauden”.
