Vaikeasta on tehty vieläkin vaikeampaa – valtion sopimusneuvottelut takkuavat
Virka- ja työehdoista sopiminen ei ole koskaan ollut helppoa. Kuluneen vuoden aikana se on ollut valtiolla erityisen vaikeaa.
Suomalaisessa sopimusjärjestelmässä oli pitkään käytössä niin sanottu tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli TUPO. Tässä sovittiin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen talous-, tulonjako- ja sosiaalipoliittisista toimista. Ratkaisuun kuuluivat sopimukset työntekijöiden palkoista, veroista, sosiaaliturvasta ja työelämää koskevista laeista. TUPO:ssa olivat mukana työntekijät, työnantajat ja valtio, sitä kutsuttiin kolmikantaiseksi sopimiseksi.
Tästä sopimusmallista on kuitenkin luovuttu. On siirrytty Ruotsin mallin mukaan järjestelmään, jossa vientiteollisuuden työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sopivat ensimmäisinä palkoista ja työehdoista. Tämän jälkeen muut alat seuraavat perässä käyden omat neuvottelunsa teollisuuden määrittämän palkankorotushaarukan sisällä. Tämä tuli mahdollistaa sopimusten kehittämisen paikallisesti järjestelyvaroin ja pienentää palkkojen yleiskorotusten merkitystä.
Valtiolla malli on kuitenkin johtanut palkkakehityksen heikkenemiseen suhteessa teollisuuteen. Heikennys johtuu pienemmästä palkkaliukumasta, jolla tarkoitetaan sopimuskorotuksen ylittävää ansiokehityksen osaa.
On myös laadittu sopimusloukkoja, joissa on sovittu tietty palkankorotustaso, jota sitten nostetaan, jos teollisuudessa sovitaan toisin. Vaikeasta on tehty vielä vaikeampaa.
Sekava sopimustoiminta on heijastunut ikävällä tavalla valtion neuvottelupöytään.
Ennen viime joulua sopimuksen syntyminen sovittujen aikamääreiden sisässä oli todella lähellä, mutta yllättäen sopimuspöytään tuli mukaan ”neuvottelijoita ilman tuolia”. Päätöksiä ja itsenäisiä ratkaisuja ei puheista huolimatta uskallettu tehdä ja sopimukset jouduttiin irtisanomaan päättymään 28.2.2023. Syytä neuvottelujen katkeamiseen ei löytynyt merkittävistä näkemyseroista palkankorotuksen tasosta. Ulkopuoliset vaikuttajat puuttuivat sopimiseen ja lopputuloksena oli sopimusten irtisanominen.
Neuvottelut keskustasolla on saatu uudelleen käyntiin, kun vientiteollisuus on näyttänyt suunnan. Kovillakin lakkoaseilla varustetut liitot ovat tyytyneet kaksivuotisiin sopimuksiin, joissa palkkoja on korotettu ensimmäisenä vuotena 3,5–4% ja toisena vuotena noin 2%. Korotukset ovat olleet siis verrattain vaatimattomia inflaatioon suhteutettuna. Ei ole voitu puhua ostovoiman kehittämisestä, eikä edes sen säilyttämisestä alkuvuoden 2022 tasolla.
Mitä voidaan odottaa valtion neuvottelupöydästä? Valtion neuvottelujen tilanne on vaalivuodesta johtuen hyvin erikoinen. Jotta neuvotellut palkankorotukset saadaan työntekijöille, tulee ne ensin hyväksyttää eduskunnassa. Ratkaisuilla on siis kiire. Neuvottelutulos on saavutettava nopeasti, viimeistään 22.2, jotta hyväksyntä ennen eduskunnan vaalitaukoa saadaan aikaan.
Jos sopua ei saavuteta 22.2 mennessä, on mahdollista, että valtion työntekijöiden palkankorotukset siirtyvät syksyyn.
Kiire ei koskaan helpota asioiden hoitamista. Ei tälläkään kertaa. Nyt, kun sopimukset on irtisanottu, niin myös sopimuksen tekstikysymykset ovat neuvottelupöydällä. Ei enää pelkät korotusprosentit. Neuvotteluaika on vähissä, avoimia kysymyksiä ei ehdittäne käsitellä riittävän syvällisesti. On erittäin suuri riski sille, että vaatimattomalta vaikuttavien palkankorotusten turvaamiseksi sopimuksen tekstikysymykset on suljettava vuodeksi – ehkä jopa kahdeksi.
Samaan aikaan keskustason sopimuksen kanssa on käyty ”neuvottelua” NATO-tehtävien palkkauksesta ja palvelussuhteen ehdoista. Upseeriliitossa asian eteen on tehty poikkeuksellisen paljon töitä. On kuitenkin ollut surullista havaita, että Puolustusministeriön ja Pääesikunnan neuvottelijat ovat joko päätöksensä tehneet tai vaihtoehtoisesti niin tiukan ohjauksen alaisena, että eivät voi asioista aidosti neuvotella. Sovitut neuvotteluajat perutaan lähes säännönmukaisesti, eikä asian käsittely etene. Järjestöjen ”osallistaminen” on kyllä onnistuttu keskustelulla tekemään, mutta toistaiseksi mahdollisesti saatavan sopimustarjouksen sisältöä on voitu vain arvailla.
Päivitys blogin julkaisun jälkeen:
Pääsopijajärjestöjen JUKOn, PROn ja JHL:n halinnot hyväksyivät valtion virka- ja työehtosopimuksen 23.2.. VES-neuvottelut olivat vaikeat, mutta sopimus saatiin taistelun jälkeen myös valtion työntekijöille. Upseeriliitto kiittää JUKOn neuvottelijoita Jonne Rinnettä ja Markku Kojoa pitkästä ja sitkeästä neuvottelusta.
